Armani RG

Yleisesti Ari on kiltti pieni poika, joka käyttäytyy välillä aavistuksen diivamaisesti upeine jouhineen. Muiden heppojen kanssa useimmiten sulassa sovussa, muttei missään nimessä anna sen tallin pienimmän ja kuraisimman ponin pomottaa itseään. Joskus harvoin Ari yrittää itse pitää laitsalla järjestystä, josta on aina seurannut vain vihaiset laidunkaverit.
Hoidettaessa kutiaa herkästi, joten etenkin harjattaessa saattaa liikuskella ja heitellä päätä. Kaviot nostaa kiltisti ilmaan, mutta niiden puhdistuksen puolivälissä alkaa painamaan jalkaansa maahan. Kuitenkin vähänkin voimaa omaava hoitaja saa orin kintun pysymään ilmassa – halusi Ari tai ei, se tyytyy kohtaloonsa suurempia vastustelematta. Pitää erityisesti harjan setvimisestä, sekä pään puhdistuksesta pehmeällä sienellä. Pesuun poika suostuu kursailemattomasti, nauttien etenkin lämpimästä vedestä ja selän pesusta. Kuivattaessa saattaa vaikuttaa levottomalta, vaikka liikuskelu on vain orin oma tapa kuivattaa karvansa. Satuloidessa Ari uhittelee luimimalla ”pelottavasti”, irvistelemällä hampaat vilkkuen ja tapajalkoja nostellen. Varma ja päättäväinen ”Ei.” tehoaa oriin parhaiten. Kuolaimet poika ottaa suuhunsa usein vasta kunnon pään nostelu -session jälkeen.

Ratsastaessa Ari voi alkuun tuntua kouluttomattomalta, joka lähes juoksee alta pois ja johon on vaikea hakea tuntumaa. Alkutunnista ori vain testaa ratsastajaansa, kuinka tämä pysyy kyydissä – antaako ratsastaja periksi, vai ratsastaako hän oria päättäväisesti muotoon, nämä vaikuttavat lopputulokseen. Päättäväisen ja taitavan ratsastajan alla Ari liikkuu komeasti niin koulua kuin esteitäkin, tosin orilla itsellä tuntuu olevan aina esteillä enemmän puhtia ja intoa. Heti esteen nähtyään Ari ryhdistäytyy ja kulkee näyttävämmin, liikkuu reippaammin ja heittelee päätään kuin sanoakseen ”Mennään jo!”. Myös maastoesteillä Ari hyppää reippaasti yli sen kummempia kiihdyttelemättä, varmasti ja pehmeästi yli. Vain harvoina huonoina päivinä oripoika saattaa epäröidä ja kieltäytyä, jonka jälkeen hyppää yli vaikka epäröisikin. Maastossa Ari on leppoisa ja rento, saattaa jopa hidastella ja laiskotella oikein olan takaa – puhumattakaan lehtien ja ruohotupsujen havittelusta!
Luonne © Kat, kiitos!

Kuvagalleria

   

Sukutaulu

i. Calvin Klein	ii. Cicatix	iii. Bruno
		iie. Daisy
	ie. Deborah	iei. Tommy H.
		iee. Madeleine
e. Exerro	ei. J Dauphin	eii. Nicklas
		eie. Carla
	ee. Honey Dew	eei. Monte Carlo
		eee. Nancy

Arin isä, Calvin Klein on 142cm korkea ruunikko Newforestinponi ori. Se on koulutettu hyppäämään 120cm kansainvälisellä tasolla, ja kouluratsuna se menee Helppoa A:ta. Calvin Klein on saanut sijoituksia esteratsastuksesta yli 60 kappaletta, ja kouluratsastuksenkin puolella on ollut jonkin verran suosiota, noin 30 kisa sijoitusta. Calvin Kleinillä on 40 varsaa, joista Arin täysveli Karathon RG on tällä hetkellä menestynein. Calvin Klein on menestynyt myös näyttelyissä, hyvällä menestyksellä.
Arin isänisä, Cicatrix oli 143cm korkea Newforestinponi ori. Se hyppi esteitä 120cm ja kouluratsuna se meni Helppoa B:tä. Tämä hevonen omasi loistavan rakenteen ja hyppylahjakkuutta, mutta kouluratsuna se kyllästyi liian helposti. Cicatrix menestyi paljon esteillä, ja se saikin yli 60 sijoitusta. Koulukisoissa Cicatrix kävi vain 3 kertaa, ja oli joka kerralla viimeisten joukossa, koska ryhtyi sählimään - ja kerran se söi tuomarin olkihatunkin. Cicatrixilla on 37 varsaa, joista Calvin Klein on menestynein. Useimmat varsat perivät Cicatrixin vekkulimaisen luonteen - mikä on sekä hyvä, että huono asia.
Arin isänemä, Deborah oli 141cm korkea Newforestinponi tamma. Se hyppi n. 100cm, mutta oli loistava kouluhevonen, joka koulutettiin Helppoon A:han. Deborahilla on yli 50 sijoitusta kouluratsastuksessa ja kantakirjauspalkinto. Deborahilla on elossa 6 varsaa, mutta alunperin niitä oli 8. Toinen menehtyi varsana ja toinen oli Deborahin ensimmäinen varsa, jolle ikää ehti kertyä yli 30 vuotta.
Arin isänisänisä Bruno oli oikea entisaikojen herrasmiesori jolta löytyi korkeutta 143cm. Se asui vanhalla maatilalla vanhan miehen seurana. Bruno sai olla aivan vapaana pihassa eikä se ikinä lähtenyt pihapiiristä pois. Bruno kilpaili nuorempana vanhan miehen tyttären kanssa esteillä 120cm luokissa, erittäin hyvällä menestyksellä. Bruno omasi loistavan rakenteen ja ihmeellisen hyppykapasiteetin. Valitettavasti jalkavaivojen takia Bruno joutui jättämään kilpailukentät jo kolmenkymmenen sijoituksen jälkeen ja siirtyi . Bruno eli pitkän ja hyvän elämän, se kuoli rauhallisesti omaan karsinaansa 26 vuotiaana.
Isänisänemä Daisy oli koulupainotteinen ja erittäin sähäkkä tamma. Daisy oli upean näköinen ja 142cm korkea. Daisyn kanssa eivät todellakaan tulleet toimeen aivan aloittelijat; eivätkä kyllä kaikkein kokeneimmatkaan. Tammalla oli joko hyvä päivä tai sitten huono päivä. Huonoina päivnä ei tahtonut oikein sujua mikään: Daisy säikkyi ihan kaikkea, luimisteli kaikille, potki seiniä ym. Parhaimpina päivinä tamma taas oli kuin unelma, kerjäsi rapsutuksia ja toimi kouluratsastuksessa loistavasti. Onneksi hyviä päiviä taisi olla enemmän kuin huonoja, sillä tamma pärjäsi koulukentillä loistavasti. Daisy keräsi sijoituksia yli 50 kappaletta kouluratsastuksen parissa ja kasvatti seitsemän hyvää varsaa kilpakentille.
Arin isänemänisä Tommy H. oli oikea diivamaisuuden huippu, lieko Ari sitten perinyt diivamaisuutensa Tommylta. Tommy H. oli 145cm korkea, ja olikin Arin suvun korkeimpia oreja. Tompsaksi kutsuttu ori ei suostunut tallista pihalle sadepäivinä ollenkaan, ja lätäköt se kiersi kaukaa. Vähänkin tuulisella ilmalla ori ei suostunut kulkemaan kentällä treenatessa ollenkaan, vaan silloin oli yksinkertaisesti pakko mennä maneesiin. Diivamaisuudestaan huolimatta Tompsa oli erittäin taitava esteratsu, ja se keräsikin oikein mukavan määrän sijoituksia. Jälkeläisiä Tompsasta jäi kolme kappaletta.
Isänemänemä Madeleine oli joka tytön lemppariponi, 144cm korkea. Madeleine eleli ratsastuskoululla, jossa sivutoimintana oli new forestien kasvatus. Madeleine oli koko toiminnan kantaemä, kaikkien surullisten päivien valopilkku. Madeleine opetti monta pientä tyttöä ratsastuksen saloihin, ja kilpaili tuntiratsastajien luokissa aina 110cm asti, hyvinkin menestyksekkäästi. Madeleine kasvatti viisi upeaa varsaa, joista jokainen menestyi loistavasti niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin.

Arin emä, Exerro on 141cm korkea Newforestinponi. Tämä tamma syntyi köyhällä maailaistilalla ja sai elämänsä alkuvaiheissa kärsiä nälkää, koska vilja ei kasvanut kylmän sään vuoksi. Exerro myytiin kolmivuotiana eräälle miehelle, joka koulutti sen ja loppuelämänsä Exerro saikin hyvää hoitoa. Exerro koulutettiin hyppäämään 120cm ja se meni koulua Helppoon A:han saakka. Vaikkei Exerro ollut loistava rakenteinen, sille teetettiin 7 varsaa ja Exerrolla on myös 1 "vahinkovarsa". Exerron varsoista menestynein on luultavasti juuri tämä meidän Ari.
Arin emänisä, J Dauphin oli menestynyt mutta rujo 143cm korkea Newforestinponi ori. Se koulutettiin esteratsuksi, joka hyppäsi kansallisella tasolla 120cm. J Dauphin ei pudottanut kisoissa koskaan, mistä se kenties saaikin lisänimen "pegasos nro. 2". Tämä olikin osittain totta, sillä J Dauphin lensi yli esteiden uskomattoman korkealta. J Dauphinilla on useita kymmeniä sijoituksia ja vaikka sen rakenne ei ollutkaan täydellinen, sen astutusmaksut kohosivat pilviin. Eräällä karkumatkallaan J Dauphin onnistuneesti pysyi poissa useamman päivän, ja matkallaan se siitti Honey Dewn. Noin vuoden päästä Honey Dewillä oli uusi varsa, rujo, mutta ihana tamma Exerro. Arin emänemä, Honey Dew oli 142cm korkea mukavaluonteinen Newforestinponi tamma. Tämä poni koulutettiin hyppäämään 100cm ja se meni koulua Helppoa A:ta. Honey Dew kisasi menestyksekkäästi useita vuosia niin koulu- kuin esteratsastuksessa. Omistajien rahapulan vuoksi se joutui kuitenkin vetäytymään kisailusta. Honey Dewillä on 2 varsaa, joista vain toinen on tahallisesti teetetty varsa EM Deleggrin. Exerro tuli vahingossa, J Dauphinin onnistuneen karkumatkan takia.
Isänisänisä Nicklas oli 145cm korkea orimaisen kiltti new forest ori. Se oli hiukan ylipirteä päivänä kuin päivänä, ja sen menoakin sai aina rauhoitella. Nicklas syntyi ja eli miltei koko elämänsä eräällä siitostallilla, jossa tilan omistajan poika kilpaili Nicklaksella ponipäiviensä loppuun asti. Tämän jälkeen Nicklas myytiin eräälle tytölle, joka sitten myös kilpaili omat juniorivuotensa Nicklaksen kanssa. Nicklakselle kertyi yli neljäkymmentä sijoitusta esteratsastuksessa ja reilut kaksikymmentä sijoitusta kouluratsastuksessa, oikea monitoimiponi oli siis kyseessä! Eläkepäivänsä Nicklas vietti pienellä maatilalla opettaen tilan pieniä, alle kouluikäisiä lapsia ratsastamaan.
Arin isänisänemä Carla oli 143cm korkea suhteellisen kaunis tamma. Carla menestyi loistavasti esteiden parissa, mutta pärjäsi kouluratsastuksessakin. Esteitä Carla hyppi aina 100cm asti, mutta ponnua ja kapasiteettiä olisi varmasti ollut korkeammallekin! Kouluratsastuksessa Carla oli koulutettu HeA:han asti, ja tamma kilpaili myös koulua. Tämä upeasti menestynyt monitoimiponi sai viisi upeaa jälkeläistä joista menestynein oli varmasti J Dauphin.
Isänemänisä Monte Carlo oli nimensä mukaisesti hiukan ylireipas 141cm korkea pikkuponski, joka koko elämänsä olisi mieluiten vain laukannut lujaa sänkipellolla. Carlo oli koko elämänsä saman perheen omistama, ja se saikin juosta maastossa aivan tarpeeksi sekä vietellä päiviään isolla laitumella. Ehkä juuri virikkeellisen ja hauskuutta täynnä olevan elämän takia Carlo sai monia sijoituksia esteratsastuksessa, ja pärjäsi kenttäratsastuksessakin hienosti. Carlo eli pitkän elämän: se kuoli vasta 28 vuotiaana omalle laitumelleen kauniina kesäaamuna.
Isänemänemä Nancy oli 143cm korkea tamma, joka vaati paljon tekemistä. Sillä oli hurjasti kapasiteettiä niin kouluun kuin esteillekin, ja se olikin koulutettu 130cm ja HeA tasoiseksi asti. Tamma oli upea ratsu, jonka varmasti moni muistaa. Nancy sai 50-60sijoitusta niin esteratsastuksessa kuin kouluratsastuksessakin, jonka jälkeen se vietti ansaittua leppoista eläkepäiviään laitumella kirmaten. Nancysta olisi muuten tullut aivan loistava siitostamma, mutta valitettavasti mutkia tuli matkaan. Monte Carlo saapui Nancyn kotitilalle, ja astui tamman onnistuneesti. Tiineyskin eteni loistavasti, ja synnytyskin sujui. Ongelmat alkoivat vasta sen jälkeen. Nancy ei meinannut millään hyväksyä Honey Dewta omaksi varsakseen, eikä näin ollen suostunut hoitamaan tai imettämään varsaa. Loppujen lopuksi Nancy suostui kuin suostuikin imettämään pientä ressukkaa Honey Dewta. Myöhemminkin tosin havaittiin selviä ongelmakohtia Nancyn käyttäytymisessä Honey Dewta, omaa varsaansa kohtaa. Nancy oli varsaa kohtaan agressiivinen, ja suostui imettämään tätä vasta kun oli ihan pakko. Vaikutti siltä että Nancy olisi vihannut omaa varsaansa. Tästä syystä Honey Dew jäi Nancyn viimeiseksi varsaksi.
Sukuselvitys © Death Vampire, kiitos! Kolmannen polven nimet ja sukuselvitys © Jenna.S

Kilpailukalenteri

Pvm	Paikka	Laji	Luokka	Sijoitus
19.11.2009	Twisty Puzzle	ERJ	110cm	5./30
28.11.2009	Twisty Puzzle	ERJ	110cm	1./30
07.12.2009	Gräslund	ERJ	100cm	3./50
09.12.2009	Gräslund	ERJ	100cm	2./50
03.12.2009	Kisakeskus EP	ERJ	110cm	2./45
04.12.2009	Hetken Hurma	ERJ	110cm	4./30

Pvm	Paikka	Laji	Luokka	Sijoitus
27.09.2009	Strand Belgiums	KRJ	Helppo C	3./100
21.10.2009	Kölni	KRJ	Helppo A	5./50
15.10.2009	Skyeberry	KRJ	Helppo C	5./50
15.11.2009	Hopeatoffee	KRJ	Helppo A	5./60
16.11.2009	Cecam Shetlands	KRJ	Helppo A	2./40
28.11.2009	Kisakeskus Bailador	KRJ	Helppo A	6./50
03.12.2009	Ratsutalli Abetal	KRJ	Helppo A	7./50
05.12.2009	Ratsutalli Abetal	KRJ	Helppo A	4./50
04.12.2009	Hopeatoffee	KRJ	Helppo A	4./60
05.12.2009	Gräslund	KRJ	Helppo A	5./50
06.12.2009	Gräslund	KRJ	Helppo A	3./50
29.11.2009	Kisakeskus EP	KRJ	Helppo A	6./78
02.12.2009	Kisakeskus EP	KRJ	Helppo A	1./80
03.12.2009	Kisakeskus EP	KRJ	Helppo A	8./78

Pvm	Paikka	Laji	Luokka	Sijoitus
30.09.2009	Adina	NJ	Muut poniorit	LKV3, KUMA, JS
22.10.2009	Amelie	NJ	New Forestit	LKV3, irtoSERT, JS
13.10.2009	Nepolan Ponitalli	NJ	New Forest orit	LKV2, irtoSERT, JS
18.10.2009	Team J&K	NJ	New Forestit	LKV2, irtoSER, JS

Jälkeläiset

Nimi	Syntymäaika	Emä	Omistaja
o. Granberrie J&K	25.11.2009	Scarlett	yeashead.

Päiväkirjamerkinnät

07.11.2009, Virkistäytymistä maastossa
Olemme Armanin kanssa treenailleet ahkerasti kuluneen kuukauden aikana, ja kisakautemme alkaa huomenna. Uskon, että pärjäämme hienoisti kisoissa -onhan Armani näyttänyt kyntensä jo näyttelyissä! Ajattelin ennen kisauurastusta käydä Armanin kanssa virkistäytymässä maastossa. Ensilumi oli satanut maahan ja oli 4 astetta pakkasta. Koska näyttelyiden takia tahdon pitää Armanin karvan lyhyenä, jouduin pistämään sille jo nyt ohuen ratsastusloimen. Tarhassakin poika pitää jo loimea jos mittari näyttää pakkasta. Kävelimme Armanin kanssa pitkin ohjin pitkän matkaa. Ori löntysteli laiskasti eteenpäin, mutta eipä tuo minua haitannut. Rentoutumista vartenhan tänne maastoon tänään lähdettiin. Lopulta kokosin kuitenkin ohjat ja patistin Armanin raviin. Oriin näytti tulevan puhtia ja pian viiletimmekin eteenpäin lumi ja hiekka pöllyten. Nauroin ääneen ja annoin kylmän tuulen hivellä poskiani jotka helottivat jo valmiiksi punaisina. Ravasimme kymmenisen minuuttia, kunnes eteemme tuli vakio laukkapätkäni. Iso ylämäki! Annoin laukkapohkeet ja Armani sinkosi laukkaan. Nousin jalustimille ja nappasin harjasta kiinni. Ylämäen ansiosta orin vauhti pysyi ensiksi tasaisena, ja se ponnisti ahkerasti vahvoilla takajaloillaan. Ylämäen jälkeen avautui eteemme suora, enkä malttanut hidastaa oria. Hetkessä Armani olikin jo kiihdyttänyt vauhtinsa kiitolaukkaan. Nautin hetken vauhdin huumasta, ennenkuin siirsin pärskivän ja pukittelevan orin raviin. Se ei olisi millään halunnut hidastaa. Ravasimme vielä viitisen minuuttia, ennenkuin siirsin taas käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Loppumatkan taas löntystelimme rauhallisessa käynnissä.

12.10.2009, Tehotreeni!
Tänään päätin pitää Armanin kanssa oikein tehotreenin. Emme olleet pitkään aikaan kunnolla hypänneet esteitä, vaikka kilpailukautemmekin alkaisi ihan kohta. Niimpä pyysin erään tallitytön auttamaan minua esteiden kokoamisessa. Koska ulkona oli hyvinkin syksyinen ja sateinen ilma, päätin että tänään olisi parempi mennä maneesissa. Alkuverkkojen aikana taivuttelin Armania kunnolla kolmikaarisilla kiemuraurilla, kahdeksikoilla, ympyröillä ja volteilla. Ori oli ensin erittäin jäykkä ja yhteistyöhaluton, mutta loppujen lopuksi sain sitä hiukan enemmän kuulolle ja vetreäksi. Tein myös paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia jotta Armani alkaisi kuuntelemaan minua tauoitta. Sitten aloitin verkkahypyllä. Este oli pitkällä sivulla hyvin helposti lähestyttävissä ja se oli 60cm korkea. Nostin laukan lyhyellä sivulla. Lyhensin laukkaa hieman ja suoristin Armanin kohti estettä. Tunsin heti kuinka ori oikein kasvoi allani, sen laukka-askeleet muuttuivat ponnekkaammiksi ja se heitteli päätään innoissaan. Taputin oria ja tein miljoona puolipidätettä säilyttääkseni tuntuman. Liisimme esteen yli hienosti. Kehuin oria ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat sillä välin kun tallityttömme kokosi meille rataa. Rata oli simppeli; pari pystyä, okseri ja kolmoissarja. Halusin siihen kuitenkin hiukan enemmän haastetta, joten pyysin kokoamaan vielä trippelin. Radan estekorkeus oli muuten 80cm, mutta trippeli oli 60cm. Lähdin hyppäämään rataa. Armani meinasi kirjaimellisesti juosta altani pois, niin innoissaan ori oli. Puolipidätteiden ja rauhoittavan äänen avulla sain pojan kuitenkin rauhoittumaan, ja uskalsin ohjata sen ensimmäiselle esteelle. Ensimmäinen este meni hienosti, ja sen jälkeen sekä minä että poni sulauduimme rataan. En ajatellut muuta kuin radan hyppäämistä puhtaasti ja Armani suurin piirtein kuunteli apujani hienosti. Joskin se halusi koko ajan mennä kovempaa kuin minä. Yhtäkkiä olimmekin hypänneet radan läpi. Trippelistä tippui viimeinen puomi, mutta muuten puhdas suoritus, hienoa! Korotin rataa vielä niin, että muut esteet olivat 100cm ja trippeli 80cm. Tällä kertaa Armani kuunteli minua aivan loistavasti ja saimme puhtaan radan! Kehuin oria kauheasti, kyllä tällä edistymisellä estekentät valloitetaan! Loppukäynnit- ja ravit menimme maastossa rentoutuen. Ihana poika tämä meidän Armani!

Valmennukset

22.03.2010, kouluvalmennus, valmennuspaikka: Mansikkamäki
Kun kävelin maneesiin katsomaan valmennusporukan alkuverkkoja, pisti Ari silmääni kun se kulki pää ylhäällä ja köpötteli hieman hassusti uraa pitkin. Hetken haettuasi tuntumaa poniin se alkoi kuitenkin kulkea ihan mukavasti. Annoin teille tehtäväksi avo- ja sulkutaivutukset, sillä Ari vaikutti aavistuksen jäykältä ja nämä liikkeet avasivat sitä hyvin. Vaikka ihanteena olisikin pitää käsiä noin nyrkin mitan verran sään yläpuolella, niin Arin myödätessä voit itsekin hieman laskea kättäsi sillä ori näytti pitävän siitä. Tunnin tavoite rento eteen-alasmuoto täyttyi teidän kohdallanne hyvin ja Ari esitteli hienoa ravia loppuverryttelyssä notkistuttuaan hyväksi. Myös Arin laukka parani huomattavasti sulkuharjoitusten jälkeen!

16.10.2009, estevalmennus, valmentaja: Veeti
Ari näytti jo alkuverryttelyssä kärsimättömältä, minkä takia se ei keskittynyt ratsastajaansa varmastikaan niin hyvin kuin olisi pystynyt. Laukassa oli havaittavissa jopa pientä kuumuutta. Pystyttämäni puomit Ari ylitti jalkojaan korkealle nostellen, vaikka vauhtia olikin liikaa. Olin laittanut pääty-ympyrälle 60 cm korkuisen pystyn. Tarkoituksena oli tehdä aluksi voltti laukassa, ja kun ori kulki maltillisessa ja hallitussa laukassa, annoin luvan siirtyä pääty-ympyrälle ja hypätä esteen. Sopiva laukka löytyi yllättävän nopeasti ja annoin luvan tulla esteen. Ari yritti oikaista, minkä vuoksi hyppy epäonnistui, vaikka puomi pysyttelikin ylhäällä. Tulitte saman uudestaan. Tällä kertaa ratsastaja oli tarkkana ja sai ohjattua ponin hyvälle tielle. Kolmannen kerran jälkeen käskin ratsastajaa jatkamaan ympyrältä pitkällesivulle. Sinne pystytetty, 90 cm korkuinen okseri ylittyi leikiten. Vaikka vauhtia oli vieläkin hitusen liikaa, lähestyminen ja ponnistus olivat onnistuneet todella hyvin. Kun sama tultiin uudestaan, huomasin selvästi eron siinä, kuinka ori kuunteli ratsastajaansa, eikä vain sinkoillut sinne tänne. Reitit olivat hyviä ja näin esteiden hyppääminenkin helpottui. Korotin okserin 100 cm korkuiseksi ja annoin ratsukon tulla sen yksittäisenä. Laukka oli ratsastajan avuilla ja poni sovitti askeleensa oikein hyppyä varten. Rakensin ratsukolle radan, joka oli sopivasti haastava sisältäen muutaman tiukan kaarteen. Ari suoritti sen jo toisella kertaa puhtaasti ja kaarteetkin se suoritti ketterästi.