SV-I laatuarvostelupalkinto myönnetty 20.08.2010 Jorin ollessa 2 vuotias seuraavin pistein:
rakenne 7,4, suku 10, käytöskoe 7 + 10 = 34,4
Jorista huomaa jo nyt, että se on todellakin arvonsa tunteva pikkumies. Loistavasta suvusta tuleva herra varmaankin tajuaa tulleensa loistavasta suvusta ja olevansa vielä päälle päätteeksi mielettömän komea. Tämän herran ego on niin iso, että meillä on joskus ongelmia mahtua tallin ovesta sisään! Vaikka Jori onkin hiukan prameileva pröystäilijä, se on silti äärettömän seurallinen, lutuinen ja mukava oripoika. Se on hauska hoidettava, joka keksii jekkuiluja hoitajansa pään menoksi. Heti ensimmäisenä ihmisen nähdessään se kuitenkin hörähtää mielettömän suloisesti ja tutkii taskut herkkujen varalta.
Hoitamiseen Jori on tottunut hyvin, se rakastaa kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä -saahan siinä samalla jekkuilla. Ori kannattaa sitoa käytävälle kiinni, sillä muutoin se hyörii ja pyörii ympäriinsä, viskelee harjoja ympäri ämpäri tai tarvittaessa jopa seuraa hoitajaansa sinne tänne kuin koira. Jori on kuitenkin, toisin kuin isänsä, hyvin herkkä kyljistään eikä pidä liian ronskista harjauksesta. Tällöin takajalka voi viuhahtaa äkäisesti, mutta ainakaan vielä se kavio ei ole kehenkään osunut. Kavioiden nostelun opetteleminen on ollut meille hiukan hankalaa, mutta nykyisin alkaa sujua jo hiukan paremmin. Jorilla on ikävä tapa yrittää vähän väliä riuhtoa kavioita irti hoitajan käsistä, mutta napakka komennus auttaa tähän hienosti. Pesemisestä pikkumies ei kyllä kauheasti välitä, vesi tuntuu muka niin kamalan ilkeältä sen silkinsileää karvaa vasten. Tottumiskysymys ilmeisesti tämäkin, sillä näin iän karttuessa on peseminenkin yhä vain siedettävämpää.
Talutusreissut ovat Jorin heikkous. Se ei osaa tallialueella käyttäytyä taluttaessa sitten ollenkaan. Ilmeisesti hormoonit hyrräävät jo nyt, sillä pikkumies on kovasti jo tyttöjen perään. Taluttaessa steppaillaan, riuhdotaan ja vahingossa tallotaan taluttajan varpaat. Kuitenkin heti tallialueelta päästyämme Jori rauhoittuu ja kävelee vierellä rauhallisesti ja rennosti. Ilmeisesti egoa pitää pitää yllä sillä silloin kun kaverit näkee ollaan niin raisua poikaa että. Pitkät talutusreissut kuuluvatkin näin nuorella iällä meidän viikottaiseen liikutusohjelmaamme ja kävely tekee meille molemmille varmasti hyvää. Jori pelkää yli kaiken punaisia postilaatikoita, mutta muut luonnonmullistukset eivät ole tuottaneet ongelmia. Jopa traktorit ja autot ohitetaan hienosti, tosin puhisten, tuhisten ja epäilevästi pälyillen.
Ajamistakin me ollaan jo opeteltu paljonkin. Vaikka Jorista ei ole ravuriksi niin sukunsa kuin taitojensakaan puolesta, se pitää reippaista ajoreissuista. Tosin laukkaaminen on kova sana myös kärryjen edessä, kuka sitä nyt ravia jaksaisi sipsuttaa. Turhaa laukalle hyppäämistäkin olemme saaneet karsittua, joten pikkuhiljaa ajoreissut Jorin kanssa ovat jo ihan mukavan tasaisia. Lihasten ja tulevan kouluratsun uran puolesta ainakin loistavaa treeniä meidän pikkupojalle!
Selässä emme ole vielä käyneet -eikä ole kiirekkään. Satulaa ollaan pidetty selässä niin talutusreissuilla kuin juoksutettaessakin, jopa jalustimet vieressä heiluen. Satulasta ja suitsista Jori ei enää nykyisin välitä yhtään, vaikka aluksi inhottava painava juttu selässä ei ollutkaan mieluinen. Olemme myös harjoitelleet käynnissä pysähdyksiä, peruutuksia, voltteja sekä käynti-ravi siirtymisiä takaa ohjastettaessa kentällä ja maneesissa. Jori on selvästi kova oppimaan ja yrittää aina miellyttää ihmistä!
Juoksutuksen oppiminen on ollut Jorin tämän astisen elämän varmasti suurin vaikeus. Se ei seurallisena poikana millään meinannut tajuta, että siellä ympyrällä pitää tosiaan juosta yksin, eikä se rakas omistaja tai hoitaja juoksekaan vierellä. Sen jälkeen onkin opittu lyhyessä ajassa nopeasti kaikkea, ja juoksutuksesta onkin myös tullut yksi Jorin lempipuuhista. Myös puomeja ollaan juoksuttaessa ylitetty, vaikka ne aluksi vähän pelottivatkin!
Tästä päästäänkin irtohypytykseen. Jorista on selvästi myös ainesta estehevoseksi, sillä se on näyttänyt kykynsä irtohypyttäessä. Aluksi esteet ja puomit olivat todella pelottavia mutta nyt kun niihin on tutustuttu, niin vau! Jore loikkii tällä hetkellä irtohypytyksessä jo 60cm korkuisia sarjoja hienosti, emmekä lähiaikoina ole korkeutta nostamassa. Ilmavaraa ja kapasiteettiä rosin löytyisi reilusti vaikka muille jakaa.
Traileriinkin olemme pari kertaa tutustuneet. Orin kuljettaminen tänne meille oli niin iso ongelma, että sen jälkeen olemme kovasti yrittäneet saada Jorin voittamaan "koppipelkonsa". Ensimmäisillä kerroilla meillä meni melkein tunti ennenkuin saimme pojan koppiin, mutta eihän se loppujen lopuksi niin kamalaa ollutkaan. Sen jälkeen poika on pari kertaa jo syönyt iltaruokansa trailerissa, eikä se enää niin kauheasti pelota. Matkaan emme ole vielä päässeet, mutta eiköhän kohta jo olla niin rohkeita että käydään pienellä reissullakin!
Pähkinänkuoressa Jori on siis oikein lutuinen ja oppivainen pikkumies. Se on järjettömän seurallinen ori, enkä ihmettelisi yhtään vaikka se joku päivä ei päästäisi minua enää luotaan pois. No ymmärtäähän sen, onhan yksin tylsempää kuin jonkun kanssa! Tällä hetkellä Jori viettää suloisen vauvan elämää kirmaillen laitumella ja opetellen tuhisten uusia asioita. Mukavista päivistämme voit lukea lisää päiväkirjasta alempaa.
Spoiler:
Jorin aikuisluonne:
Tulossa pian!
Kuvagalleria
Sukutaulu
Jorin suvusta löytyy koulu- ja yleispainotteisia hevosia ja orin vanhemmat ovat hyvin palkittuja rotunsa yksilöitä. Suvussa on paljon myös muita palkittuja hevosia.
Jorin isä Meren Juhani on Tintin omistama ja kasvattama suomenpienhevonen, joka on syntynyt 30.09.2007 ja on tällä hetkellä iältään 8 vuotias. Luonteeltaan Juha on veikeä oripoika jolta ei tempaukset lopu. Se keksii mitä oudoimpia jekkuiluja ihan vain saadakseen ihmiset joko nauramaan tai itkemään, useimmiten tekemään molempia. Ratsastaessa taas Juha muuttuu nöyräksi ja yhteistyöhaluiseksi hevoseksi. Juhan koululiikkeet ovat suorastaan upeat, kaula kaartuu ja jalat polkevat alle. Eikä ihme, ori onkin sijoittunut useita kertoja niin KRJ:n kuin ERJ:nkin alaisissa kisoissa. Myös muissa lajeissa pärjännyt ori on palkittu useasti näyttelykehässä ja se pitääkin hallussaan VIR MVA Ch -arvonimeä. Hyvänä periyttäjänä tunnettu Juha, niin ulkomuotonsa kuin menestyksensäkin puolesta, on saanut kaiken kaikkiaan 8 varsaa Jori mukaan luettuna. Taikakuun Veriveli, Jorin isoisä isän puolelta, on hyvin kilpailuissa menestynyt suomenpienhevonen, jolta korkeutta löytyy 147cm. Vertti on kilpaillut erittäin menestyksekkäästi koulukilpailuissa, eikä se ole jäänyt muiden varjoon esteilläkään. Vertin on kasvattanut Taikakuun Kartano ja orin omistaa Lettunen/Grand Elite. Vertti on luonteeltaan oriksi kiltti ja yhteistyöhaluinen, mutta kyllä näitä machoman-päiviäkin on. Liikettä siltä löytyy myös, vaikka muille jakaa, kunhan orin parhaat puolet vain osaa kovalla harjoittelulla kaivaa esiin. Vertillä on kuusi varsaa, joista neljä on oreja.
Jorin suvusta isän isän isän pallilta löytyy myös hyvin kilpailuissa pärjännyt Samooja TK, joka lopettiin 15.6.2007 sen saatua vakava ähky kohtauksen. Samoojasta jäi kolme orivarsaa. Ratsuna energinen Monni tiesi oman arvonsa, joten sen kanssa oli syytä olla tarkka niin selässä kuin tallissakin. Tämä koulupainotteinen suomipoika taiteili itsensä Vaativa B-tasolle asti. 153cm korkea ja rautiaan värin omannut ori eli koko ikänsä kasvattajan Taikakuun Kartanon hoivissa. Samoojan suku on hyvin menestynyttä, sen edustajia on palkittu muun muassa YLA-arvonimillä ja moni hevonen on myös kantakirjattu!
Isän isän emä K.T Lilja oli Johanna H:n kasvattama ja Taikakuun Kartanon omistama upea suomenpienhevostamma, jolla säkäkorkeutta 143cm. Tämä tummanruunikko tamma menehtyi sydänpysähdykseen 16.6.2007, mutta elämänsä aikana tamma ehti jättää maailmaan viisi varsaa. Luonteeltaan tamma oli upea ja hyväkäytöksinen, tosin ratsastaessa se tarvitsi kunnon verryttelyn toimiakseen kunnolla. Rakenteeltaan tamma todellakin vakuutti näyttelytuomarit, mainittakoon palkinnoista BIS-sijat, kunnimaininnat, LKV1-5 jne! Liikkeittensä puolestakaan tamma ei ollut huono, ja se saikin juuri liikkeistään usein kehuja kouluratsastustuomareilta.
Tämä Itä-Laakson kasvattama yleispainotteinen tamma, Jorin isän emä Piiloprinsessa VOE, kilpaili hyvällä menestyksellä runsaasti niin esteitä kuin kouluakin. Myös muissa lajeissa neiti kerkesi vierailla, eikä ollenkaan huonolla menestyksellä. Korkeutta tältä hopeanpunaruunikolta tammalta löytyi 145cm ja luonteeltaan se oli oikein mukava ja ystävällinen, ratsunakin luotettava lajissa kuin lajissa. Tamman ainoaksi jälkeläiseski jäi Jorin isä, Meren Juhani, sillä tamma kuoli valitettavasti aivan liian nuorena ja monet sen läheiset jäivät varmasti sitä kaipaamaan.
Jorin isän emän isä Kirveltäjän Kirous oli valjakko ja western painotteinen suomenpienhevonen Tämä 157cm korkea ori oli luonteeltaan erittäin kiltti ja ratsastaessa virkeä. Ori varmasti sulatti jokaisen vastaan tulijan sydämen! Ori menestyi niin valjakkoajossa kuin westernissäkin loistokkaasti ja jätti jälkeensä seitsemän tervettä ja hienoa jälkeläistä. Kirveltäjän Kirous sai YLA-tilaisuudesta 132 pistettä (YLA2) ja WRJ:n laatuarvostelusta 65 pistettä (WRJ II). Ori jouduttiin lopettamaan vain 18-vuoden iässä kylkiluiden murtumien takia. Sydänyön Suomineito, Jorin isän emän emä, oli kaunis suomenpienhevonen. Tamma oli luonteeltaan kiltti ja kultainen ja ratsastaessa mukavan reipas. Neidon kasvatti Kerppa (Siitostalli Zeni) ja omisti Natalie V. Natalien kanssa tamma kilpaili suhteellisen menestyksekkäästi useissa lajeissa. Neidosta jäi kolme jälkeläistä. Neito kuoli 28.09.2007. Tamman suvusta löytyy useita hienoja hevosia.
Jorin emä, Pauliina KIR, on Kirveltäjän kasvatteja ja sen omistaa Tintti (Aquanimals). "Pamppu" on syntynyt 22.01.2008, rautiaan värin omaava 146cm korkea erittäin hieno suomenpienhevostamma. Se on menestynyt erittäin hienosti niin KRJ:n alaisissa kisoissa (51 sijoitusta), kuin VVJ:n ja KERJ:nkin alaisissa kisoissa (21+17 sijoitusta). Tämä monitoimi tamma on luonteeltaan mukava ja kiltti, mutta kuitenkin persoonallinen ja yllättäväkin. Se saattaa esimerkiksi hoitotilanteessa yhtäkkiä virota ja tykkääkin lähteä vähän ottamaan esim. ravia ja vain rynniä ohitse. Tamman hoitaja saakin olla varovainen, ettei jää sen jalkoihin. Ratsastaessa tamma on ehkä alkuun kova suusta ja erittäin jäykkä. Kuitenkin taitoa ja yhteistyökykyäkin löytyy, siitä kertovat monet palkinnot. Pamppu on palkittu KTK-I, KRJ II, YLA2, SLA-II -palkinnoilla, ei mikään turha tamma siis! Tähän päivään mennessä tamma on jättänyt jälkeensä 5 hienoa jälkeläistä, mukaan lukien Jori.
Jorin emän isä, Helmipuron Tähdenlento on 150cm korkea suomenhevonen, jonka omistaa Heidi F Heinämäen tallilta. Täytyy heti aluksi mainita, että tämä ori on poimittu upeasta vanhasta linjasta joka on hienoja ja palkittuja hevosia täynnä. Valkoapilan kasvattama ori on kilpaillut kouluratsastuksessa peräti 42sijoitusta! Rakenteeltansakaan ori ei ole hassumpi, sillä sertejä on ansiolistalla monta. Luonteeltaan tämä Lennoksi kutsuttu oripoika on oikein sympaattinen hevonen, utelias ja selkeä kouluratsu. Pemeä askelinen Lento on saanut varsoja viisi, joista vain yksi on tamma. Kuujärven Tuikkiva Tähti, Jorin erittäin hieno emän isän isä, on juuri niin kehuttu hevonen kuin pitääkin. Kilpailuissa hienosti pärjännyt hevonen, jonka luonteestakaan ei turhia ryppyjä löydy, Tuikkukun on herrasmies vailla vertaa. Säkäkorkeutta tältä rautaalta yksilöltä löytyy 151cm. Se on VIR MVA Ch arvonimen ansainnut ja toiselle palkinnolle kirjattu ori. Walkean Valo, Jorin emän isän emä, on Walkean tallin kasvatteja, jonka omisti Fasu Valkoapilan Tallilta. Korkeutta tältä tammalta löytyi 155cm ja luonteeltaan tamma oli kiltti ja hieman laiskahko. Valo kilpaili niin este- kuin kenttäratsastuksessakin, ja starttasihan se pari kertaa kouluratsastuksenkin puolella. Jalostukseen tammaa käytettiin paljon hienon rakenteen ja kiltin luonteen vuoksi. Varsoja tamma sai neljä, joista yksi on ori.
Emän emä Syksyn Uneton on cirith'in (Yave) kasvattama suomepienhevosneito oli Kirveltäjässä vuokralla. Sirjan omistama tamma kilpaili lähes kaikissa lajeissa menestyen esimerkiksi myös westernissä. Eniten tässä monitoimi tammassa taisi olla kuitenkin esteratsun vikaa, sillä parhaiten se pärjäsi juuri esteratsastuksen saralla. Luonteeltaan iloinen ja reipas Uni on jättänyt maailmaan kaksi hienoa varsaa ja sen elämästä saa lukea paljon päiväkirjasta!
Hyvin yleispainoitteisesti myöskin kisaillut ori EL Valon-Varjo, Jorin emän emän isä, oli komea ruunikko orhi. Koulua se taisi vaativan A:n verran. Tempperamenttisesta orista ei montaa varsaa ole jäänyt, mutta useimmat Varjon varsoista ovat vakuuttaaneet paikkansa suomenhevosjalostuksessa. Aittalan Taika on cirith'n (Yave) omistama ja Aittalan Hevostilan kasvattama kaunis suomenpienhevostamma. Taika oli säkäkorkeudeltaan 148cm ja väriltään rautias. Luonteeltaan Taika oli rauhallinen, mitä hoitotoimenpiteisiin tulee. Ratsastaessa tammaan tuli virtaa lisää, jolloin selkään ei voinut laskea ketä hyvänsä. Taika kilpaili pääsääntöisesti koulua ja sijoittuikin KRJ'n alaisissa kilpailuissa 40kertaa. Muutama voittokin taitavan hevosen tilille toki lukeutuu. Taika jätti maailmaan kaksi hienoa varsaa.
Spoiler:
Sukuselvitys muista sukulaisista:
Jorin lähisukulaisten lisäksi suvusta löytyy paljon menestyneitä hevosia, varsinkin isän puolen suvusta. Osa suvun menestyjistä löytyy sekä isän että emän puolen suvusta. Alla lyhyt kuvaus heistä kaikista.
Neljännestä polvesta löytyvä Konkari TK (iiii.) on Taikakuun Kartanon omistama ja kasvattama ruuna, jolta säkää löytyy 153cm. Tämä punarautias on palkittu YLA1 ja AP2 palkinnoin.
Kuudennesta polvesta löytyy isälinjasta S.S Alaston Aurinko (iiiiii.) on Delin kasvattama ja omistama 155cm korkea rautiaan värin omava suomipoika, joka on palkittu Championilla, YLA2 ja KRJ-II (79p.) palkinnoin.
Isän isän isän isän isän emä FNS Arkajalka on palkittu YLA2 ja KTK-III palkinnoin. Tuohimäen Kinuski (iiiiee.) on 147cm korkea rautias suomenpienhevonen, joka on palkittu KTK-III palkinnolla. Lumotuksen Narsissi (iiie.) löytyy isän puolelta neljännestä polvesta ja tamma on palkittu YLA1 ja KTK-III palkinnoin. Tamman kasvatti Lumotus ja omisti Taikakuun Kartano. Korkeutta tältä tummanpunrautiaalta tammalta löytyi 149cm.
Isän isän isän isän isän emän emän emä Taikatuulen Lumous palkittiin VIR MVA Champpionilla ja KTK-II palkinnoilla.
Taikatuulen Lumotun isä Halusinaatio (iiiiieeei.) on myös VIR MVA Champpionilla palkittu 142cm tummarautias palkittiin myös KTK-III palkinnolla.
Taikatuulen Lumotun emä Metsätähden Taika (iiiiieeee.) oli 135cm korkea rautias tamma, joka palkittiin KTK-III palkinnolla. Kuujärven Menninkäinen (iiiiieii.) palkittiin VIR MVA Champion palkinnolla. Ori nukkui pois 15.8.2003
Kuujärven Menninkäisen isä Taikatuulen Ajatus (iiiiieiii.) oli 162cm korkea tummanpunarautias. Ori palkittiin VIR MVA Championilla ja KTK-II (70p) palkinnoin.
iiiiieiiei. Kasanova palkittiin KTK-II ja VIR MVA Champpion palkinnoilla.
iiiiieie. Taikatuulen Ruusu oli Taikatuulen kasvatti. 142cm korkea rautias tamma palkittiin KTK-III (58p) ja VIR MVA Champion palkinnoin.
iiiiieieie. Keskiyön Tiina oli myös rautias suomenpienhevonen jolta korkeutta löytyi 147cm. Tamma palkittiin KTK-III palkinnolla.
iiiiiee. Kevään Kaunotar hieno rautias, 153cm korkea suomenhevonen, joka palkittiin palkittiin KTK-III ja Champion arvonimillä.
iiiieeiee. Pepsiina on Ratsumajatalo Mustangin kasvatti rautias suomenpienhevonen jolla oli korkeutta 143cm. Tamma kantakirjattiin III-palkinnolla 67 pisteen turvin.
iiiieeeie. Tämän 154cm korkean liinakko tamman, A.R. Tottiinan, kasvatti Talli Aamurusko. Tamman omisti Tiia S. Tammalle myönnettiin VIR MVA Champion arvonimi.
iiei. Mangolian Muskettisoturi on Magnolia Groven kasvattama ja Liinahaan omistama rautias suomenpienhevonen jolta korkeutta löytyi 146cm. Ori palkitiin KTK-II palkinnolla ja Champion arvonimellä.
Viidennestä polvesta löytyy varmasti yksi palkituin ja hienoin suomenhevonen FNS Eepos (iieii.), jolta löytyy jos jonkinlaisia palkintoja: VIR MVA Ch, KTK I, YLA1, SHLA2, KRJ-I, KERJ-III ja VVJ-II.
iieie. Muskan Tarunhohto on Muska Pedérsen ja Magnolia Groven omistama valeanpunarautiaan värin omaava tamma, jolta säkää löytyi 145cm. Tamma palkittiin KTK-III ja VIR MVA Championilla.
iieiiii. Varjoton Varjo on Legend Fairy's Stablen omistama hieno suomenhevosori. 155cm korkea vaaleanpunarautias ori oli VRER'n suosittelema jalostusorii ja lisäksi se palkittiin VIR MVA Championilla.
iiee. Tuohimäen kasvattama Kivilintu TM oli Yt Kirpputallin omistuksessa. Tämä 144cm korkea tummanpunaruunikko palkitiin KTK-III palkinnolla.
iieeii. Kuusimetsän Ratsutila omistama Ryöväri oli 140cm korkea. Ori palkittiin KTK-III (68p.), YLA2, Champion (myönnetty 2004) ja AB palkinnoin.
iieeie. Keinukallion Katseenvangitsija palkittiin KTK-I ja Champion palkinnoin.
iieei. Keinukallion Kivijumala oli 145cm korkea liinakko suomenpienhevonen. Orin kasvatti Keinukallion Ponitalli ja omisti Petra Maidel, Impera Estate. Ori palkittiin KTK-II palkinnolla.
Isän emän isän isä, Paaluvuoren Otello, palkittiin YLA2 palkinnolla.
ieeii. Tämä mustankimo suomenpienhevonen jolla oli korkeutta 146cm totteli nimeä R.I. Lumilyhty. Orin kasvatti Natalie V. Pilvijoesta ja omisti Taikakuun Kartano. Ori palkittiin KTK-III ja YLA1 (140p) palkinnoin.
Isän emän emän isän isän isä Huurteen Lumiturpa palkittiin VIR MVA Champion arvonimellä.
Isän emän emän isän isän isän isä Kuujärven Vertaansa Vailla palkittiin KTK-II ja Champion palkinnoin.
ieeiieii. Migreeni oli Eva M:n (Paaluvuoren Kartano) omistama suomenhevonen jolla korkeutta oli 161cm. Rautiaan värin omaava ori palkittiin SHLA4 (101p) ja YLA3 (62p) palkinnoin.
Isän emän emän isän isän emän isän emä ERK Vallaton Viivi palkittiin KTK-II palkinnolla.
ieeie. Keinukallion Känkkäränkkä oli Heidin (Keinukallion Ponitalli) kasvattama ja Taikakuun Kartanon omistama suomepienhevonen jolla korkeutta oli 148cm. Rautias tamma palkittiin YLA2 palkinnolla.
ieeiei. VIR MVA Ch Armoton Hurmaaja AE:n kasvatti Anna A, Aleat Evory ja sen omisti Maiju Koivukalliosta. Tämä rautias suomenhevonen jolta löytyi säkäkorkeutta 156cm palkittiin upeasti KTK-III (60p.), SHLA4 (90p) ja YLA2 (128p.) palkinoilla.
ieeieiii. Ryysyrannan Roomeo oli 157cm korkea punarautias ori, jonka omisti ja kasvatti Monnin ravitalli. YLA2 (117p) palkinnolla palkittu oli myös Metsälän Ravikunningas sekä VRER'n suosittelema jalostusori.
ieeieiiii. Tämä vaalepanpunarautias läsipää Hirmun Hurrikaani oli 155cm korkea Monnin Ravitallin omistama ori, joka palkittiin YLA2 arvonimellä. Lisäksi ori oli VRER'n suosittelema jalostusorii.
ieeieiiie. Miinan-Liuhu oli vaaleanpunarautias suomenpienhevonen, korkeudeltaan 144cm, jonka omisti Monnin Ravitalli. Tamma palkittiin YLA3 palkinnolla 99pisteen kera.
ieeieiii. Aurinkorannan Aamurusko palkittiin Champion arvonimellä.
ieeieiei. VIR MVA Champion arvonimen saanut Mablen Kuutamoprinssi palkittiin myös KTK-III palkinnolla.
ieeii. Tämä 150cm korkea suomenhevonen tunnettiin nimellä Mesimarjan Vallaton. Orin kasvatti Elina Virtuaalitalli Mesimarjasta ja omisti tuffh Ruskalehdosta. Ori palkittiin KTK-III palkinnolla ja VIR MVA Champion tittelillä.
ieeie. 142cm korkea Syreenin Pelokas Suudelma oli Johannan (Johannan Virtuaalihevoset) omistama ja Suomenhevossiittola Syreenin kasvattama punarautias. Tamma palkittiin KTK-III (61p) palkinnolla 11. suomenhevostammojen ktk-tilaisuudesa.
Isän emän emän isän emän isän isä Haltian Uniikki palkittiin KTK-II palkinnolla.
ieeieie. Virvatulen Virsukka oli jessie~:n (Virvatulen Kartano) kasvattama ja Suomenhevossiittola Syreenin omistama tamma, jolta säkää löytyi 142cm. Kanelinrautias tamma palkittiin KTK-III palkinnolla 65 pisteen ansiosta.
eeii. 150cm korkea H.M. Nopsa oli Hepohullun Unelmatallin omistama ori. Rautias ori kiersi kodista kotiin, mutta palkittiin kuitnekin KTK-III (73p.) ja VIR MVA Champion tittelein.
eiiie. Kuujärven Kaunis Veera oli Katin omistama voikko tamma, joka palkittiin KTK-III ja Champion arvonimillä.
02.03.2010, Ohjasajoa & juoksutusta kentällä
Jori täyttää tässä kuussa kolme vuotta, joten täytyy pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan jo ratsukoulutuksen opetteluun. Ori on kasvanut aivan silmissä ja näyttääkin jo melkein täysi-ikäiseltä oripojalta. Hormoonit alkaa selvästi jylläämään enemmän, sillä tammoista ollaan yhä enemmän ja enemmän kiinnostuneita. Tänään päästin aamulla Jorin laitumelle temmeltämään, ja vasta illalla paria tuntia ennen iltaruokintaa hain orin sisälle. Tallissa talutin sen ensimmäisenä hoitokarsinaan ja aloitin puunauksen. Jori oli piehtaroinut ja temmeltänyt oikein olan takaa laitumella ja sivusilmällä katsellessani olen huomannut, että ihan kuin oripoika vähän yrittäisi jo pomotella muita. Minulle se oli kuitenkin taas aivan ihanan suloinen pikkumies, tutki taskujani ja tuhisi ja puhisi omaan tapaansa. Taskuni olivat aivan kuolassa, taitaa pojan tehdä mieli herkkuja kun lomalla ei ole niitä saanut. Harjailin Joria pitkän aikaa, nostelin kavioita ja tutkiskelin pohjakarvaa. Jori pökki minua tuon tuostakin kuin sanoakseen että "joko mennään?!". Vihdoin naurahdin ja hain pojan varusteet. Kieritin sille pintelit joka jalkaan orin nostellessa koko ajan ärsyttävästi jalkojaan. Sitten pujotin suitset päähän, laitoin vyon selkään ja hain pitkät ohjat. Kierin ohjat ensin käteeni lyhyeksi jotta pääsin taluttamaan oria sen viereltä. Jori steppaili selvästi täynnä energiaa eikä olisi jaksanut ollenkaan rauhoittua kävelemään nätisti vierelläni. Jouduinkin kääntämään orin pariin kertaan voltille saadakseni sen pidettyä aisoissa. Viimein pääsimme kentälle ja pääsimme aloittamaan. Pysäytin orin ja menin sen taakse pidentäen ohjia kädessäni. Sitten maiskutin ja alkukäyntimme saattoivat alkaa. Jori käveli reippaasti välillä taakseen pälyillen kuin ihmetellen että mitä tuo tuolla takana tekee. Kohta "kokosin" ohjat eli otin tuntumaa pojan suuhun. Tein pysähdyksiä, peruutuksia ja voltteja. Jori kuunteli tarkkaavaisesti mutta ei aina näyttänyt tajuavan että mistä tässä on oikein kyse. Lopulta Jori alkoi selvästi tajuta homman jujun ja työskentelymme alkoi luistaa kuin vettä vain! Otin mukaan myös kiemurauratt sekä harjoittelin myös käynnin tempon vaihteluita. Jori oli ehkä hiukan hermostunut, mutta yritti parhaansa ja oppi koko ajan enemmän ja enemmän. Sitten maiskutin ja pyysin ravia. Ravissa tein siirtymisiä, voltteja, kiemurauria ja suunnanvaihtoja. Oma kuntoni ei meinannut kestää orin perässä juoksemista, mutta Jori toimi erittäin hienosti ja hyvin! Lopuksi nappasin kentän laidalta juoksutusliinan ja aloin juoksuttamaan oria. Juoksutin ravin läpi molempiin suuntiin ja otimme hiukan myös laukkaa. Tallissa palkitsin Jorin parilla porkkananpalalla ja harjailin sitä huolellisesti.
27.02.2010, Talutusreissu maastossa ja painavaa lunta!
Aluksi ajattelin antaa Jorille tämän päivän vapaaksi. Koska sillä oli kuitenkin aika rankka treeni eilen, päätin tänään liikuttaa orin varovaisesti ettei se jäykisty. Niimpä kävimme pikaisella talutusreissulla maastossa. Jori hiukan säikähteli oksien päältä tippuvia lumimassoja ja kieltämättä itseänikin hirvitti välillä. Kävelimme nimittäin keskellä metsää kapealla polulla. Halusin, että Jori tottuu kävelemään vähän vaikeakulkuisemmassakin maastossa. Oksien päältä tippui vähän väliä painavaa nuoskalunta maahan, ihme kun ei tippunut meidän päälle. Jorilla oli tilsakumit kengissä, mutta ori käveli silti kuin korkokengät jaloissa. Niimpä emme ravanneet ollenkaan, kävelimme vain rauhallisesti puolisen tuntia. Vein orin suoraan talutusreissulta laitumelle. Nyt ori saisi kolmen päivän kunnon loman!
26.02.2010, Reipas ajoreissu maastossa
Tänään ori pääsisi reippailemaan oikein olan takaa eilisen vapaapäivän jälkeen! Olin varannut itselleni reilusti aikaa aamuista ajoreissua varten ja tänään poika saisi juosta itsensä kunnolla hikeen. Harjasin oria huolellisesti ja juttelin sille niitä näitä. Tiedän, että tämä kuulostaa tyhmältä, mutta joskus minusta tuntuu aivan siltä että Jori ymmärtäisi puheeni. Tänäänkin se kuunteli korvat heiluen ja nyökytteli päätänsä aina välillä. Laitoin orille taas jännesuojat ja kumikellot etusiin, takasiin hivutussuojat. Valjastin orin taas pihalla harjauspuomilla ja laitoin kärryt taakse. Ja eikun matkaan. Ori heilutteli päätänsä innoissaan ja käveli eteenpäin rivakasti. Kävelimme vartin verran ennenkuin annoin Jorin nostaa ravin. Pidin vauhdin ensin rauhallisena, mutta hetken päästä annoin orin mennä niin lujaa kuin se halusi ja pääsi. Jori juoksi minkä kerkesi ja ilmiselvästi nautti. Edessämme avautui pitkä leveä suora. Jori kiihdytti ja kiihdytti. Se pärskähti ja juoksi kuin hullu. Suoran loputtuakaan ori ei olisi halunnut hidastaa, mutta rauhoittelin sitä sen verran, että vauhti oli reipasta, mutta ei näännyttävää. Edessämme olisi vielä pitkä matka. Ravasimme hetken aikaa ennenkuin otin pienen käyntipätkän väliin. Sitten ravasimme taas pitkän aikaa ja loppumatkan jatkoimme käynnissä tallille. Reissu oli reipas ja kesti silti puolitoista tuntia. Jori oli ilmiselvästi väsynyt, mutta vaikutti iloiselta. Luulen, että energiselle orille tällainen tehoreippailu teki hyvää. Otin orilta varusteet pois ja talutin sen suoran pesuboxiin. Siellä huuhtelin orin haalealla vedellä. Jori luimisteli ja heitteli päätään mutta ei alkanut potkimaan taaksensa tai steppailemaan. Pyörittelin kumisualla orin karvaa ja huuhtelin samalla vedellä. Pistin orin jalkoihin "vesisuojat", joihin kiinnitetään vesiletkut ja suojien läpi virtaa koko ajan viileä vesi ilman, että jonkun täytyy koko ajan suihkutella jalkoihin. Näin saa helposti hevosten jalat viilennettyä, tosin vesilasku suurenee! Sillä välin, kun vesi virtasi Jorin jaloissa harjasin sitä huolellisesti ja yritin saada sen karvan mahdollisimman kuivaksi pelkällä harjauksella. Pyyhin kostealla sienellä sen silmät, sieraimet ja peräaukon. Sitten otin vesisuojat pois Jorin jaloista. Harjasin vielä pariin kertaan pojan läpikotaisin ennenkuin hieroin kaksiteholinimenttiä sen jalkoihin ja kieritin lämpöpintelit päälle. Heitin orin selkään ensin verkkoloimen ja sen päälle paksun sadeloimen, sillä ulkona on nollakeli ja siellä sataa räntää. Setvin vielä hännän ja harjan ennenkuin vein Jorin laitumelle telmimään.
24.02.2010, Irtohypytystä
Tänään vuorossa olisi taas vähän rankempaa toimintamuotoa. Jori tulee yleispainotteisesta suvusta, joten odotan siltä myös hyvää menestystä esteratsastuksen saralta. Harjasin orin erittäin huolellisesti ja letitin taas sen harjan. Orin jouhien ja silkkisen karvan kanssa on ihana ahertaa, se kun on niin komea ja lutuinen poika! Sitten pistin orin etusiin jännesuojat ja kumikellot, takasiin hivutussuojat. Pujotin kapsonin orin päähän ja vein sen maneesiin. Tallitytöt oliva tänään irtohypyttäneet muita varsoja, joten he olivat jättäneet minulle maneesiin radan. Kävelimme esteiden välissä ja maneesia ympäri ensin hetken aikaa. Sitten ravailimme hetken aikaa ja menimme myös parien puomien yli ravissa ja käynnissä. Laskin kaikki kolme estettä kavaleteiksi ja huikkasin pari tallityttöä auttamaan pitämään Jori liikkeessä. Päästi orin irti ja yhdessämme ohjasimme sen esteille. Jori pukitteli menessään iloisena ja hyppäsi kavalettien yli kuin vettä vain. Sitä irtohypytettiin viimeeksi pari viikkoa sitten ja silloinkin sujui hienosti, tässä orissa on loistavaa ainesta myös esteratsuksikin! Korotimme esteitä pikkuhiljaa ja lopulta ne olivat 60cm korkeita. Ori ei ole aikaisemmin hypännyt tätä isompia esteitä ja pidättelimme kaikki hengitystämme. Jori kuitenkin pukitteli innoissaan ja lähestyi esteitä vauhdikkaasti. Ja hyppäsi yli kuin vettä vain ja aivan huimalla ilmavaralla! Kehuimme oria vuolaasti ja annoimme sen juoksennella ympäri maneesia. Lopuksi se tuli luokseni makupalojen toivossa, joita se kyllä saikin. Ori oli kuumunut esteistä ja minun oli vaikea saada se kiinni. Päätin lähteä rauhoittelemaan sitä pienelle kävelylle maastoon. Pienestä kävelystä tuli kuitenkin pidempi, sillä ori ei suostunut rauhoittumaan millään. Se tuhisi, korisi ja steppaili ilmiselvän iloisena omasta onnistumisestaan. Lopuksi se kuitenkin rauhoittui ja pääsimme talliin. Siellä hoidin orin huolellisesti takaisin laitumelle ja kehuin sitä kunnolla! Hyvästä suorituksesta palkkioksi poika saa huomisen päivän vapaaksi!
23.02.2010, Juoksutusta
Jori oli taas saanut viettää kaksi päivää putkeen laitumella kirmaillen, eikä vapaapäivät näyttäneet oria haittaavan! Tänään se oli kuitenkin intoa piukeana ja energiaa täynnä. Niimpä hoidin alkuharjaukset ja varustamiset nopeasti. Harjasin sen kuitenkin huolellisesti ja nostelin kaviot, en kuitekaan jäänyt viivyttelemään. Laitoin satulan taas rauhallisesti pojan selkään, tällä kertaa se ei tulistunut niin kauheasti satulavyöstä. Ei se kyllä siitä pitänytkään, mutta selvää edistystä on havaittavissa. Laitoin pojalle suitset, otin juoksutusliinan ja -raipan. Eikun menoksi! Talutin orin maneesiin ja taluttelin sitä ympäri maneesia kymmenisen minuuttia käynnissä molempiin suuntiin. Talutin myös voltteja, ympyröitä, kolmikaarisia kiemurauria, suunnanvaihtoja ym. Harjoittelimme myös pysähdyksiä ja peruutuksia. Sitten otin orin ympyrälle ympärilleni. Juoksutin oria ensin käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Harjoittelin sen ääniapujen tottelemista ja niihin keskittymistä siirtymisten avulla. Hienosti ori kyllä keskittyy ikäisekseen ja kuuntelee ääniapujani! Sitten otin laukkaa pari ympyrää molempiin suuntiin. Ori totteli hienosti ja laukka oli oikein hienoa ja pyörivää ottaen huomioon, että tämä on toinen juoksutuskerta laukassa! Lopuksi otin taas jalustimet sivuille roikkumaan ja otin vielä molempiin suuntiin rentoa ravia orin oman tempon mukaan. Loppuverryttelyiksi kävelimme tallin ympärillä maastossa. Jori tottuu koko ajan paremmin satulaan, mikä on erittäin hyvä asia!
20.02.2010, Inhoittava satula ja ilkeä, punainen postilaatikko!
Jori ei enää tänään aamulla edes odottanut pääsevänsä tarhaan, vaan kiehnäsi minussa kiinni todella hellyyden kipeänä. Rapsuttelin ja lepertelin orille pitkän aikaa vailla minkäänlaista aikomusta lähteä töihin. Jori melkein yritti puskea syliini ja en olisi ihmetellyt vaikka ori olisi alkanut kehräämään! Ihana hellyyden täyteinen hetkemme oli vertaansa vailla, mutta lopulta pujotin riimun orin päähän ja talutin sen hoitokarsinaan. Siellä harjailin oria pitkään ja hartaasti. Sitten kieritin pintelit orin jalkaan ja hain sen satulan. Tämä satula olisi koeajalla meillä neljä kuukautta. Tässä ajassa ehtisi hyvin näkemään, sopiiko satula orille vai ei. Olin eilen käynyt satulan hakemassa. Laitoin satulan huopineen varovasti orin kaulalle ja vedin sen siitä sen selän päälle. Tarkistin hyvin huolellisesti, että satula on täydellisesti orin selässä ja tarkkailin sen reaktioita huolellisesti. Orin korvat kääntyilivät sinne tänne ja se tuhisi ja puhisi kiihtyneesti. Se seisoi kuitenkin rauhallisesti paikoillaan eikä näyttänyt pelkäävän. Otin satulavyön ja aloin laittamaan kiinni. Siitäkös se show vasta syntyikin. Jorin korvat liimautuivat niskaan kiinni ja se potki rivakasti taaksensa ja heitteli päätänsä. Pidin vyön kiinni mahassa mutta paikoillaan enkä tehnyt mitään. Kun ori alkoi rauhoittua, aloin puhelemaan sille rauhallisesti samalla kun pistin satulavyötä kiinni. Ori heitteli päätänsä mutta ei enää potkinut taaksensa. Kehuin oria vuolaasti ja annoin sille pari porkkanan palaa. Pujotin suitset sen päähän ja talutin sen pihalle. Pihalla mietin hetkisen reittivalintaani. Päätin lähteä taluttelemaan oria taas sen ilkeän punaisen postilaatikon luo. Jori käveli taas aluksi jäykästi, mutta tajusi pian, ettei satula tee sille mitään pahaa. Sitten se rauhoittui ja käveli taas reippaasti ja kiltisti vierelläni. Niin kauan, kunnes tuli taas postilaatikon vuoro. Siinä se taas teki stopit, steppaili, korisi, tuhisi, puhisi ja melkeimpä hyppi pystyyn. Satulasta se ei välittänyt kuitenkaan ollenkaan, mikä oli positiivinen asia. Rauhoittelin poikaa ja kävelimme postilaatikon edestä ees taas porkkananpalojen avulla steppaillen ja pälyillen sitä. Pikkuhiljaa siinä kulkiessamme Jori rauhoittui ja lopulta käveli jo suhteellisen rauhallisesti (joskin jäykästi ja valmina singhtamaan pakoon jos postilaatikko hyökkää). Kehuin poikaa ja jatkoimme matkaa. Loppumatkasta vedinkin satulan jalustimet alas ja jatkoimme kävelyä. Aluksi Joria selvästi haittasi heiluvat jalustimet, mutta lopulta se ei taas välittänyt niistä yhtään, edes ravissa. Loistavaa! Tallila kehuin oria roimasti ja riisuin siltä varusteet. Harjailin sitä huolellisesti ja heitin toppaloimen sen selkään, pakkanen oli nimittäin taas noussut. Loppupäiväksi poika pääsi innoissaan telmimään tarhaan!
19.02.2010, Talutusretki säkki selässä!
Tänään Jori saisi heti aamusta lähteä liikkeelle kanssani. Se ei päässyt lainkaan tarhaan, vaan heti aamutallin ja karsinoiden siivouksen jälkeen otin orin hoitokarsinaan ja harjasin sen huolellisesti läpi. Laitoin sille jännesuojat etusiin ja pujotin suitset päälle. Laitoin loimivyöllä sen selkään satulahuovan kiinni. Jori ei ollenkaan pitänyt loimivyön kiinnittämisestä, mutta sen jälkeen rauhoittui heti. Hain puolillaan olevan kaurasäkin varastosta ja talutin orin pihalle. Pihalla laitoin varovasti pikkuhiljaa kaurasäkin painoa orin selkään. Se ei ollut millänsäkään. Katsoin, että kaurojen paino jakautui tasaisesti molemmille puolille, ja laitoin säkin toisella, pidemmällä loimivyöllä kiinni. Sitten lähdimme kävelylle. Aluksi Jori käveli korvat luimussa ja jäykästi, ikäänkuin peläten että selässä oleva paino yhtäkkiä "hyökkäisi" kimmppuun. Pian rohkea ori kuitenkin rentoutui ja oli taas oma, tuhiseva itsensä. Kävelimme ja välillä ravasimmekin tunnin verran maastossa, eikä Jori välittänyt sitten yhtään selässään olevasta painosta, hienoa! Tallilla harjailin orin taas sileäkarvaiseksi ja kiiltäväksi. Setvin hännän ja harjan sekä pyyhin kostealla sienellä silmät, sieraimet ja peräaukon. Harjoittelimme myös kavioiden nostamista, joka sujui hienosti!
17.02.2010, Ajamista ja treenausta!
Eilisen päivän Jori saikin nauttia laitumella lekottelusta ja telmimisestä. En ole voinut laitumen ohi kulkiessani muuta kuin nauraa pojan järjettömälle elämänilolle ja tarmolle. Tänään päätinkin lähteä reippaalle ajolenkille. Jorin kunto alkaa olemaan huippuluokkaa verrattuna muihin ikäisiinsä ratsuhevosiin ja kohta pääsemmekin harjoittelemaan selkään menemistä. Hain pojan laitumelta ja iloitsin siitä, miten helposti se nykyisin käy. Ori tulee innoissaan aina vihellyksestä portille herkkupalojen toivossa ja antaa hienosti kiinni. Talutus tallialueella tosin ei suju yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan. Nooh, käsistä ori ei ole vielä kertaakaan lähtenyt joten eiköhän tämä tästä. Tallissa vein orin hoitokarsinaan ja laitoin sen molemmilta puolilta kiinni. Ensimmäisenä nostelin kaviot. Jori pitää selvästi aikaisempaa paremmin kavionsa ylhäällä, mikä on aivan huikeaa edistystä! Sitten harjailin orin pikaisesti lävitse. Se ei varmaan koskaan tule pitämään harjauksesta, mutta selvästi laimeammin se ärhentelee jo. Harjaamisen jälkeen pistin orille suojat jalkoihin. Etusiin pistin jännesuojat ja kumikellot, takasiin hivutussuojat. Ori kun tuppaa ajaessa höseltämään aina välillä liikaa, joten parempi suojata jalat hyvin ettei tule haavereita. Sitten talutin orin pihalle harjauspuomille, johon olin pyytänyt tallityttöä tuomaan Jorin ajovarusteet ja kärryt. Sidoin Jorin puomiin kiinni ja aloin valjastamaan sitä. Lämmitin kuolaimet huolella, ja innoissaan tuhisten Jori kahmaisi ne suuhunsa. Ori seisoi koko valjastuksen ajan kiltisti paikoillaan mutta tuhisi ja puhisi innoissaan koko ajan. Tältä pojalta löytyy energiaa vaikka muille jakaa! Laitoin kärryt pojan taakse, painoin kypärän päähäni ja nappasin raipan mukaan. Eikun matkaan. Minun ei tarvinnut kuin vähän maiskauttaa niin johan lähti pikkupoika innoissaan kävelemään eteenpäin. Nauroin innoissani kyydistä ja annoin kirpeän pakkasilman hivellä kasvojani. Jori käveli iloisesti eteenpäin korvat eteenpäin sojottaen ja aivan loistavasti takajalkojaan käyttäen. Ajaminen onkiin loistavaa harjoitusta tulevaa kouluratsun uraa varten. Vielä kun meidän ajamisemme ei ole pelkästään maastossa eteenpäin juoksemista, vaan silloin tällöin käymme myös pujottelemassa ym. Hetken kävelyn jälkeen maiskautin orin raviin. Jori nosti tahdikkaan, joskin hiukan liian reippaan ravin. Päätin antaa pojan purkaa energiaansa, joten en lähtenyt toppuuttelemaan sitä. Hetken tohinan jälkeen kuitenkin hiljensin vauhtia ja rauhoittelin oria, ettei se heti alkumatkasta tuhlaa kaikkea energiaansa. Ravailimme jonkin aikaa eteenpäin, ennenkuin tie kaartui takaisin tallille päin. Hiljensin takaisin käyntiin ja kävelimme loppumatkan kotiin. Jori vaikutti pettyneeltä, sillä reissumme kesti vain kaksikymmentä minuuttia. Poika piristyi kuitenkin pian tajutessaan, ettei homma loppunut tähän. Ohjasin orin kentälle, johon tallitytöt olivat pyynnöstäni tehneet meille viiden tolpan pujottelukujan. Aloitin käynnissä. Pujottelimme ensin tolpat. Tässä Jori joutui selväsi keskittymään ja jouduimme ottamaan tehtävän pariin kertaan uudestaan. Jori kuunteli minua hienosti korvat sojottaen vuorotellen eteenpäin ja vuorotellen taaksepäin. Seuraavana tein pari volttia, isoa ympyrää sekä kolmikaarista kiemurauraa. Huomasin, että Jori automaattisesti taipuu hienosti kyljistä ja kuuntelee minua loistavasti. Innokkuudestaan huolimatta en joutunut oria paljoa pidättelemään. Ympäriltä kuuluvat äänet ja tarhoissaan mellastavat hevoset joskin häiristivät keskittymistämme, mutta ikäisekseen Jori työskenteli todella hienosti. Pujottelin tolpat ravissa ja tein voltteja, kiemurauria ja ympyröitä myös ravissa. Harjoittelimme erilaisia kouluratsastusteitä, täyskaartoa, puolirata leikkaa, koko rata leikkaa. Lisäksi otin mukaan myös siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Harjoittelimme kentällä kaksikymmentä minuuttia ja Jori alkoi selväsi hiota. Loppua kohden huomasi, miten sen keskittyminen alkoi herpaantua. Niimpä lopetin onnistuneeseen tehtäväsarjaan johon kuului pujottelu, pysähdys, peruutus, kaksi käynti-ravi siirtymistä sekä voltti, suunnanvaihto ja loppupysähdys. Ohjasin orin pitkin ohjin ulos kentältä. Kävelimme vielä tallin ympärillä menevän, lyhyen lenkin loppuverrytelyksi. Tallin pihalla hyppäsin pois kärryistä ja kehuin oria vuolaasti. Jori oli hiukan hikinen, mutta vaikutti pirteältä ja iloiselta. Riisuin siltä varusteet ja kärryt sekä talutin sen hoitokarsinaan. Siellä harjasin poikaa pitkään ja hartaasti kuivaksi. Setvin myös sen harjan ja hännän. Jorin harja oli vieläkin toissapäiväisten sykeröiden ansiosta ihanilla laineilla! Kunnon harjauksen jälkeen hieroin orin joka jalkaan linimenttiä ja kieritin päälle lämpöpintelit. Heitin talliloimen sen selkään ja talutin sen karsinaansa. Sitten lähdin kiireellä hakemaan muita hevosia tarhoista ja laitumelta sisälle yöksi. Tänään Jori saisi ansaitun "iltapuuron", jonka hevoset saavat rankan treenin jälkeen. Huominen päivä pojalla olisi taas vapaa, se saisi rauhassa palautua tämän päivän treenistä. Ylihuomenna olisi luvassa harjoitusta tulevaa ratsukoulutusta varten!
15.02.2010, Siistiytymistä
Vaikka tälle päivälle olinkin kaavaillut Jorin vapaapäivää, en silti voinut pitää näppejäni erossa pojasta. Herra siis saisi vapaapäivän, mutta joutuisi silti viettämään aikaa kanssani. :) Aamulla poika tosin pääsi laitumelle heti temmeltämään, hain sen vasta illalla viettämään aikaa kanssani. Ori tuli heti portille vihellyksestäni ja sai palkaksi porkkanan palan. Talutin egoilevan, steppailevan ja tuhisevan orin talliin ja siitä edelleen hoitokarsinaan. Siellä harjailin poikaa pitkään ja hartaasti välittämättä kiukkuisista takajalan viuhahduksista ja mulkaisuista. Sitten talutin Jorin pesuboxiin ja pistin sen molemmilta puolilta kiinni. Valutin vettä ensin maahan ja nauroin Jorin kauhistuneelle ilmeelle. Kun vesi oli sopivan lämmintä, nostin letkun orin selän päälle. Pari mojovaa potkaisua takajalalla, kiukkuista mulkoilua ja pään heittelyä. En välittänyt noista vaan jatkoin tyynesti pesemistä. Pikkuhiljaa Jori kuitenkin alkoi rauhoittua, vaikka siitä selvästi näki, että nyt ei tämä oripoika pitänyt ollenkaan tästä toimenpiteestä. En voinut olla nauramatta, varsinkin orin kiukkuiselle tuhinalle ja puhinalle. Annoin välillä pojalle pieniä porkkananpaloja palkkioksi. Huuhtelun jälkeen vaahdotin orin pesuharjalla. Sitten huuhtelin shamppoon huolellisesti pois pyörittelemällä samalla kumisukaa orin kyljissä. Siitäkös Jori vasta riehaantui. En olekaan näin pikkuista poikaa vähään aikaan nähnyt yhtä vihaisena. En taaskaan välittänyt sen kiukuttelusta, vaan jatkoin hommiani. Pian ori rauhoittuikin. Huuhtelin orin jalat kunnolla ja pesin kaviot huolellisesti. Pyyhin kostealla sienellä orin sieraimet, silmät ja peräaukon sekä päätä. Sitten laitoin harjaan ja häntään jouhia hoitavaa ainetta, kampasin ne selväksi (huh mikä homma!) ja huuhtelin aineen pois. Volá, nyt tuli puhdasta! Kuivasin orin kaviot huolellisesti ja öljysin ne. Öljyn hiukan kuivuessa liippasin hikiviilalla oria kuivemmaksi ja harjasin sitä ahkerasti. Sitten talutin sen hoitokarsinaan. Siellä lyhensin hieman häntää, joka viisti melkein maassa jo. En tasoittanut sitä, vaan lyhensin sitä hienosti niin, että se ei näytä lyhennetyltä. Harjaa en lyhentänyt, sillä tahdon siitä tulevan mahdollisimman pitkän. Letitin harjan kuitenkin pienille leteille, jotka pyöritin lopulta sykeröiksi. Lyhensin ohin vuohiskarvoja, jotta ei tulisi niin helposti riviä. Harjasin oria vielä hetken aikaa ja hieroin sitä. Laitoin helosania orin sukukalleuksien ympärille, sillä näin kovalla pakkasella ne tahtovat kuivua pahasti enkä halua tulevan luotto orini kärsivän. Sitten kieritin lämpöpintelit orin jalkoihin ja heitin loimen sen selkään. Ori pääsisi vielä hetkeksi tarhaan ennen iltaruokien jakoa. Huomenna poika saisi taas vapaapäivän, tällä kertaa sellaisen että se saisi viettää koko päivän laitumella!
14.02.2010, Lunta, lunta ja lunta!
Lunta oli satanut yön aikana aivan jumalattoman paljon, tallin ovi ei meinannut aueta aamulla ja joka puolella oli lunta ainakin polveen asti -ellei enemmänkin. Olin tänään aamutallia tekemässä Martinin ja Jackien kanssa. Jackie jäi heti ensimmäisenä tekemään pihalle lumitöitä. Onneksi meillä ont traktori, käsipelillä homma olisi mahdoton! Minä ja Martin menimme talliin ja jaoimme hevosille aamuruoat. Niiden syödessä harjasimme jokaisen läpi sekä suojitimme ja loimitimme ne. Sitten aloimme viemään niitä pihalle. Jätimme minun pyynnöstäni Jorin vielä sisälle, ja siitäkös herra keksi ilmaista meille mielipiteensä rymistelemällä karsinassaan mielenosoituksellisesti. Hevoset, niin varsat, eläkeläiset kuin kisauksessakin olevat olivat aivan intoa piukeana! Jokainen yritti rynniä tarhaan ja laitumelle omin avuinensa ja päästessään irti piehtaroivat, juoksivat ja riehuivat minkä kerkesivät. Emme voineet kuin nauraa. Jackie oli saanut pihapiirin ja parkkipaikan aurattua ja siirtyi tekemään väyliä jokaiselle tarhalle, maneesille sekä lanaamaan kenttää käyttökelpoiseen kuntoon. Minä ja Martin lähdimme siivoamaan karsinoita. Kuten normaalistikin, se on aikaa vievää hommaa. Kun ainoastaan Jorin karsina oli siivoamatta, päästin Martinin tekemään muita hommia ja otin kärsimättömän Jorin ulos karsinastaan. Se selvästi vaistosi jotain olevan tekeillä ja muiden hevosten ilon, sillä se yritti koko ajan päästä pihalle. "Ensin treeni, sitten huvi" -toppuuttelin oria ja rauhoittelin sitä. Harjasin oria pitkään ja huolellisesti sekä hieroin sitä. Pikkuhiljaa oripoika rauhoittui. Sitten kieritin sille pintelit joka jalkaan huolellisesti niin, että ne eivät varmasti lähde irtoamaan. Eilen vannoin, että juoksutan oria seuraavan kerran pihapiirissä mutta tämän päiväinen lumen määrä sai minut muuttamaan mieleni. Tänään Jorille olisi luvassa oikein kunnon lumitreeni! Laitoin kapsonit orin päähän ja nappasin vielä juoksutusliinan ja -raipan mukaani. Eikun matkaan! Jori oli aivan intoa piukeana päästessään pihalle ja nähdessään lumen määrän. En voinut kuin nauraa pojalle, vaikka se olikin niin intoa piukeana että hyvä ettei riuhtonut itseään vapaaksi. Kävelimme ensin pienen lenkin maastossa, joka kiertää metsässä tallialuetta hiukan ja päättyy laitumien taakse. Laitumien takana olikin aivan täydellinen pelto meille. Pistin jorin kulkemaan ympyrällä. Vaikka juoksuttaminen oli meille aika uusi juttu, alkoi Jori oppia aivan loistavan hyvin. Vielä emme ole laukanneet liinassa, mutta tänään olin suunnitellut sen tekeväni. Aluksi Jorille oli vaikeaa pysyä ympyrällä, se yritti koko ajan tulla lähemmäs minua. Loppujen lopuksi se kuitenkin tajusi taas jutun idean. Pikkuhiljaa alkoi muodostua pientä uraa pellolle, mutta ori joutui silti harppomaan syvässä lumessa. Aivan loistavaa jalkatreeniä kun joutuisi oikeasti nostelemaan niitä jalkojaan päästäkseen eteenpäin! Pyysin pojalta ravia hiukan molempiin suuntiin. Se ravasi kaula pitkällä hiukan normaalia rauhallisemmin. Kohta se alkoi jo puuskuttamaankin. Päätin kokeilla laukkaa. Heilautin raippaa pari kertaa ja sanoin painokkaasti ja kannustavasti "laukka" yhä uudelleen ja uudelleen. Jori kiihdytti ja kiihdytti vauhtia ja lopulta nosti laukan. Vedin raippaa heti kauemmas "painostamasta" oria ja kehuin sitä kovasti. Kohta vauhti alkoi hiljentymään, mutta ylläpidin laukan vielä hetken. Jori joutui syvässä hangessa käyttämään kunnolla takajalkojaan ja laukka oli oikein hienoa. Hieman laukassa ori tosin "nojasi" liinaan ja yritti suurentaa ympyrää. Annoin orin siirtyä raviin ja käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Otin laukkaa vielä vähän toiseenkin suuntaan, Jorihan oppi tämän helposti! Ori alkoi selvästi väsyä ja hiukan hiotakin, joten kehuin sitä paljon ja lopetin. Kävelimme loppukäynnit metsässä rauhallisesti ja menimme takaisin talliin. Tallissa harjasin orin huolellisesti ja toin siltä pintelit pois. Se selvästi tajusi pääsevänsä kohta pihalle, sillä se hyöri ja pyöri taas aivan innoissaan hoitaessani sitä. Harjailin ja puunasin sitä kuitenkin huolellisesti ennenkuin heitin sille toppaloimen selkään. Suojia poika ei tarvitsisi. Talutin orin pihalle ja päästin laitumelle. Ja voi sitä ilon määrää! Ori juoksi, kirmaili, pukitteli, piehtaroi ja riehaannutti muutkin hevoset uudelleen. Ai että oli piristävää katsella niiden suloista ilakointia ja lumen pöllyämistä!
13.02.2010, Pelottava postilaatikko!
Jorin tutustuttua muihin hevosiin ja riehuttua laitumella neljä päivää, päätin aloittaa sen tutustuttamisen tallin ympäristöön ja samalla kunnon kohottamisen ja herran kouluttamisen. Hain Jorin laitumelta ja yllätyin iloisesti seurallisen pojan tulevan heti vihellyksestä portille. Kehuin sen maasta taivaisiin ja syötin sille salaa muilta portille tungeksivilta hevosilta pari porkkanan palaa. Napsautin riimunnarun orin riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Siihen se pojan ihanuus sitten loppuikin. Se steppasi, tungeksi, talloi varpaita ja niin edelleen. Pyöräytin oria monta kertaa voltilla ja pari kertaa pysähdyinkin rauhoittelemaan sitä. Joka kerta, kun se oli rauhallinan pari sekuntia, kehuin sitä. Kyllä se pikkuhiljaa oppii! Lopulta pääsimme talliin asti. Vein pojan suorinta tietä hoitokarsinaan ja pistin sen molemmilta puolilta kiinni. Otin sitä loimen pois ja lähdin hakemaan sen harjoja. Oria harjatessani muistin taas, että se oli erittäin herkkä kyljistään. Takajalka viuhahti kerran jos toisenkin, mutta tajutessani höllentäessäni harjaustyyliäni rauhoittui Jorikin. Mahan alta harjaamisesta se ei kyllä siltikään pitänyt. Harjoittelimme taas hiukan kavioiden nostelua, tosin se ei sujunut sen paremmin kuin viime kerrallakaan. Hain Jorin suitset ja lämmitin sen kolmipalakuolaimia kunnolla. Heitin ohjat kaulalle ja humps, ori olikin jo kahmaissut kuolaimet suuhunsa. Nauraen ajattelin, että turhaan ostin omenanmakuisella kumilla päällystetyt kuolaimet, poikahan tykkää kuolaimista jo nyt. Jori maiskutteli ja kalisutteli kuolaimia suussaan ilmeisen innokkaana päästessään liikkeelle. Ilmeisesti neljän päivän vapaa on sille luksusta jo nyt ja energiaa on päässyt kertymään. Heitin kevyen talliloimen orin selkään, pihalla kun oli yli kaksikymmentä astetta pakkasta enkä halua pojan vilustuvan! Sitten eikun matkaan. Tallialueen poikki käveleminen oli taas ihan tuskaa, mutta heti metsätielle päästyämme Jori rauhoittui. Nauroin sen innostneelle tuhinalle, josta oli jo tulossa Jorin valttikortti. Mitä enemmän kuuluu tuhinaa, sen ihmeellisempi ja hauskempi paikka tämä maailma pienen Jori-vauvan mielestä vielä on! Olen aivan varma, että orin vähän kasvaessa se tajuaa käyttää tuhinaansa hyväkseen kerjätessään makupaloja! Kävelimme vartin verran eteenpäin, kunnes vastaamme tuli punainen postilaatikko. Jori pysähtyi, sen sieraimet laajenivat, steppaus alkoi. Ihmettelin, että mitähän mörköjä se nyt näkee ja missä. Viimein korskuvan orin vain hermostuessa enemän tajusin sen pälyilevän epäluuloisesti postilaatikkoa. En voinut olla hihittämättä itsekseni ennenkuin aloin puhella orille rauhallisesti ja houkuttelin sitä varovasti lähemmäs. Kävelimme vähän matkaa pois päin ja makupalojen avulla houkuttelin orin taas metrin lähemmäs postilaatikkoa ennenkuin se tajusi sen hirvityksen taas olevan edessään. Lopulta jori uskaltautui kurskuen ja vauhdilla postilaatikon ohi. Kehuin sitä kauheasti ja talutin sen vielä pari kertaa ees taas laatikon edestä. Hirveästi sitä piti pälyillä mutta ainakin uskaltauduttiin ohi. Kehuin poikaa ja päätin jättää asian hautumaan, ensi kerralla tutustuttaisiin mister postilaatikkoon lisää! Kävelimme metsäpolkuja pitkin takaisin ja lenkin yhteispituudeksi saimme puoli tuntia. Jori käyttäytyi esimerkillisesti -taas tallipihalle asti. Päätin, että seuraavalla juoksutuskerralla juoksuttaisin oria keskellä tallipihaa hetken aikaa, jotta se tottuisi siinäkin kohtaa viettämään aikaansa. Tallissa hieroin oria hiukan ja harjasin sen huolellisesti läpi. Nostelin jokaisen jalan vielä kerran läpi, jotta ori oppisi asiaa jälleen enemmän. Nyt ei enää ihan niin kova tarve riuhtomiselle ollut, hienoa! Vaihdoin Jorille riimun takaisin päähän ja toppaloimen selkään ja talutin sen tarhaan. Jori vaikutti pettyneeltä joutuessaan tarhaan laitumen sijasta, mutta eipä voi mitään kun tunnin päästä jo aletaan hevosia hakemaan sisälle. Tarhakaveriksi se sai juuri ratsukoulutuksen aloittaneen ja laitumelta tarhailuun siirtyneen ratsuponiorin Teepeen. Teepee ja Jori näyttivät tulevan hyvin juttuun ja uskalsin lähteä mittailemaan iltaruokia valmiiksi.
08.02.2010, Tutustumista
Heti ensimmäisenä aamulla kävin moikkaamassa Joria, joka pällisteli minua tuhisten ja puhisten heti puolioven avattuani. Annoin sille pienen porkkananpalan ja lähdin hakemaan heppojen aamuruokia. Ruokin talliapulaisten kanssa hevoset, harjasimme kaikki, suojitimme ja loimitimme ne ja veimme pihalle. Kaikki muut paitsi Jorin. Se päästi pienen suloisen hörähdyksen tajutessaan jääneensä yksin talliin. Muiden aloittaessa karsinan siivouksen menin harjaamaan Jorin vielä uudestaan kunnolla, mikä ei kyllä onnistunut kauhean hyvin pojan hyöriessä ja pyöriessä ympäri karsinaa, viskoen harjoja ja tutkien taskujani yhä uudestaan ja uudestaan. Silloin vannoin, että tästä lähtien pistän Jorin aina kiinni silloin kun harjaan sitä. Sitten harjoittelimme kavioiden nostoa. Jori unohtui aina nojaamaan minuun liiskaten minua maahan, mutta napakka komennus sai sen onneksi aina hetkeksi havahtumaan. Poika ei myöskään olisi jaksanut pitää jalkojaan ylhäällä sekuntia pidempään vaan alkoi heti riuhtomaan kaviota pois kädestäni. Noh, ehkä se joskus oppii. Sitten kieritin pintelit sen jalkoihin ja heitin talliloimen sen selkään. Talutin tuhisevan ja puhisevan orin tallista pihalle ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Kiersimme maneesin, kentän, tarhat ja laitumet nuuhkien kaikkea mahdollista. Sitten kävimme vielä vähän käväisemässä lähimaastossa. Päätin päästää pojan suoraan laitumelle. Napsautin laitumen portilla riimunnarun irti ja jäin seuraamaan tilannetta. Jori jähmettyi ensin paikalleen kunnes lähti pukitellen ja päätään heitellen laukkaamaan ympäri laidunta. Muut hevoset tulivat juosten sen luokse ja ne aloittivat tutustumis rituaalin. Jori selvästi yritti pomotella jo isompiaan, mutta pari kertaa nenilleen saatuaan rauhoittui pälyilemään muita kauempaa. Lähdin nauraen siivoamaan tallia. Illalla, kun hevosia lähdettiin hakemaan tarhasta huomasin, että se oli jo tutustunut muihin hienosti eikä olisi halunnut tulla ollenkaan laitumelta pois. Iloinen ja pirteä poika oli vielä tallissakin ja jekkuili minkä kerkesi sitä hoitaessani iltapuvulle. Jäin ihastuksissani vielä rapsuttelemaan sitä sen karsinaan, oli tämä poika kyllä hyvä ostos vaikka kallis olikin! :) Seuraavat pari päivää orilla olisi vapaata, se saisi vain oleskella ja riehua laitumella sydämmensä kyllyydestä. Sitten vasta alettaisiin kohottamaan pikkuhiljaa sen kuntoa ja opettelemaan hevosen tavoille. Rauhallisesti tietenkin pitäen viikossa vähintään kolme vapaapäivää.
07.02.2010, Muutto uuteen kotiin
Tänään meille tuli jo pitkään odotettu, ennen syntymäänsä meille varattu suloinen suomenpienhevosvarsa Meren Jori. Itse olin aivan haltioissani odottanut aivan liian pitkän ajan saadakseni tämän pikkumiehen luoksemme Team J&K:hon. Olen käynyt Jorin syntymäkodissa miljoona kertaa tutustumassa poikaan ja meistä onkin tullut jo ihan hyvät kaverit. Tänään meillä menikin siellä odotettua pidempään, sillä emme meinanneet millään saada poikaa traileriin. Loppujen lopuksi se uskaltautui ja pääsimme tänne uuteen kotiin asti. Jori melkein juoksi ulos trailerista ja jähmettyi sitten paikoilleen jalat tutisten ja sieraimet suurina. Annoin sen hetken rauhoittua ja rapsuttelin sitä rauhallisesti. Hetken päästä Jori tuhahti trailerille ja alkoi steppailemaan ympäriinsä. Rauhoittelin sitä jutellen sille ja talutin sen talliin hoitokarsinaan. Pistin sen molemmilta puolilta kiinni ja aloin hieromaan sitä. Sain hieroa poikaa hetken aikaa ennenkuin se taas tuhahteli itsekseen ja huokaisi syvään rauhoittuen. En voinut kuin hihitellä pojalle ja lopetin hieromisen ja "sorruin" rapsuttelemaan poikaa korvan takaa ja kaulalta. Jori päättikin sitten hieroa päätänsä mahaani. Meinasin kaatua kumoon mutta nauraen sain kuin sainkin tukea seinästä. Taioin taskustani pojalle pienen porkkanan palan ja annoin sen sille kuiskutellen sen korvaan. Sen jälkeen vasta piru pääsi irralleen. Jori tutki, nuuhki, tutki, etsiskeli, tutki takkiani ja taskujani nuuhkien ja tutkien minut kokonaan. Siinä menikin vaikka kuinka kauan mutta lopulta Jori suostui uskomaan, että herkkuja ei tule lisää. Ainakaan vielä. Aloitin pojan huolellisen harjaamisen. Sain huomata, että se ei tykkää liian kovasta harjaamisesta, sillä takajalka viuhahti äkäisesti pariinkin otteeseen. Kun tajusin hieman höllentää otteitani, alkoi Jorikin nauttia alahuuli lörpöttäen. Vihdoin sain sen harjattua ja harjan ja hännän setvittyä. Talutin orin juuri laitettuun karsinaan ja heitin sille heinää. Loppupäivän sen saisi rauhoittua karsinassaan ja huomenna lähdettäisiin tutkimaan paikkoja!
