Pinkrock JEN

Hoitamiseen Pink on tottunut hienosti. Muuten raisu luonne pysyy suhtkoht aisoissa hoitaessa, kiitos huolellisen kasvatuksen ja monenlaisiin hoitotoimenpiteisiin totuttamisen. Pink saattaa steppailla levottomasti omassa karsinassaan ja epähuomiossa talloa hoitajansa varpaat, sen takia se kannattaa hoitaa hoitokarsinassa tai käytävällä molemmin puolin kiinni laitettuna. Harjaamisesta Pink ei niinkään välitä, se pikemminkin vain odottaa kiltisti päästäkseen liikkelle. Kavioita se ei tahdo oikein nostaa, tai se nostaa hienosti, mutta ei tahdo pitää kavioita kiltisti ylhäällä. Se nojaa hoitajaansa tai yrittää repiä kaviota irti kädestä. Napakalla komennuksella sen saa kuitenkin aisoihin. Suitset suorastaan kahmaisee suuhunsa, eikä satulasta oikein edes välitä.
Taluttaessa Pink on erittäin hankala. Sitä on pienestä pitäen taluteltu usein, mutta silti se vain jatkaa temppuiluaan. Se steppailee, riuhtoo ohjia taluttajan kädestä, tekee äkkistoppeja, äkkipyrähdyksiä.. Kaikkea mahdollista. Olen kasvattajan nähnyt kaikenlaista, mutta Pink on ehdottomasti vaikein talutettava. Sen takia sitä täytyykin taluttaa suitsilla tai ainakin naru suussa, tiukka ote ohjista ja napakka asenne. Pinkin saa aisoihin yleensä tarpeeksi napakalla asenteella ja komentamisella, helppoa se ei kuitenkaan ole.

Ratsastaessa tammalta löytyy kykyjä, joskin niitä pitää kaivaa jonkin aikaa saadakseen ne esille. Pink on hermostuneen oloinen, se kääntelee korviaan puolelta toiselle, kävelee tai ravaa töpöttäen, yrittää koko ajan mennä kovempaa ja vastustaa pidätettä. Napakka ja rauhallinen asenne on kuitenkin tässäkin kaiken a ja o. Hyvällä ja kokeneella ratsastajalla Pinkkikin toimii. Tamma omaa hienot askellajit ja se on taitava niin sukunsa kuin koulutuksensakin puolesta.
Kouluratsastus ei ihan taida olla se Pinkin laji. Tamma on alkuverryttelyissä erittäin hankala saada rauhoitettua ja toimivaksi. Tärkeintä on kunnon taivuttelut ja tamman temppuilut pitää osata jättää omaan arvoonsa. Loppujen lopuksi tamma on osaava tässäkin lajissa, jos sen saa kuuntelemaan. Joskus Pink toimii kuin ajatuksen voimasta, jolloin ratsukon työskentely on uskomattoman hienon näköistä.
Esteratsastuksesta Pink pitää, ja sillä on kapasiteettiä uskomattoman paljon. Tämä tamma omaa parhaimman hyppytyylin, mitä olen ikinä nähnyt. Se on kaunista katseltavaa ja kaunista ratsastettavaa, tuottaa tulosta. Pink vielä joskus hiukan kavahtaa erikoisesteitä, mutta kovalla harjoittelulla olemme saaneet erikoisesteisiinkin varmuutta. Pinkin kanssa ei kuitenkaan koskaan ole ollut ongelmia ponnistuskohdan tai hyppykorkeuden kanssa. Tällä hetkellä Pink hyppää 130cm korkeita esteitä, mutta kapasiteettiä ja ponnua riittäisi varmasti pidemmällekin. Pink on joskus vaikea saada rauhoittumaan esteillä, tamma kun on erittäin kova kuumumaan. Monesti ongelmaa aiheuttaakin ylimääräinen vouhotus ja häsellys, jota Pink harjoittaa ahkerasti. Rauhallinen ja napakka ratsastaja saa taaskin tamman kuuntelemaan. Peruutukset ja kokoavat harjoitukset auttavat paljon asiaan.
Maastoilu on varmaan ainoa asia, jossa Pink ei koskaan hötkyile tai pelleile. Maastossa tamma on rauhallinen kuin viilipytty. Laiskaksi tamma ei kuitenkaan rupea. Se on sopivan reipas, ei liian laiska eikä liian reipas. Se ei säiky koskaan mitään, ei ryöstä vaan tekee juuri niin kuin siltä pyydetään ja nauttii. Maastoilemaan Pinkin voi laittaa jopa aloittelijan kanssa. Pinkin kanssa pyritäänkin rentotumaan mahdollisimman useasti, sillä se tekee nannaa sekä hevoselle että sen ratsastajalle.
Traileriin Pink ei jostain syystä tahdo mennä ollenkaan. Se on pienestä pitäen syönyt iltaruokiaan siellä ja käynyt vanhempien hevosten mukana kisamatkoilla, mutta jostain syystä se ei vain ikinä totu traileriin. Matkalla ruoka ei maistu ollenkaan, traileriin ei haluta mennä mutta ei sielä haluta tulla poiskaan. Kisamatkoilla tämä aiheuttaa pientä ongelmaa, joskin loppujen lopuksi tamman saa kuitenkin aina traileriin.
Kisapaikalla Pink ei kuitenkaan ole moksiskaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, se on pienestä pitäen käynyt vanhempien hevosten mukana kisamatkoilla ja niin tottunut kisapaikkojen hälinään ja melskeeseen. Tamma ei stressaa ympärillä tapahtuvista asioista, eikä sitä kiinnosta muut hevoset. Äkillisiin, koviinkaan, kolahduksiin tamma ei reagoi ollenkaan. Pientä ongelmaa aluksi aiheutti radalle joutuminen yksin, mutta nyt tamma ei siitäkään oikein enää välitä. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Estekisoissa uusinnat ovat ehdottomasti Pinkin alaa. Tamma kun osaa todellakin mennä lujaa, mutta myös hypätä. Radalla usein lujaa mennään, jos ratsastaja haluaa ja silloin myös keskitytään itse rataan eikä kohelleta. Tämä oli ensimmäisissä kisoissa erittäin positiivinen yllätys. Hienosti varmasti tullaan pärjäämään kilpailuissa!

Kuvagalleria

                   

Sukutaulu

i. TuuHa's Navarone	ii. FQ Gehorsam Hengst	iii. My Expedition Contrivance
		iie. Exemplary
	ie. TuuHa's Silver Fir	iei. Wild Fire xx
		iee. Silver Shine xx
e. T.H. Diotima ERJ IV	ei. Uncello II	eii. Gentleman I
		eie. Daisy III
	ee. Silanor II	eei. Here I Gome
		eee. Shamrock

Rautias suomalainen puoliverinen TuuHa's Navarone on Pinkin näyttelyissä ja useissa kisoissa menestynyt isä. Rontiksikin kutsuttu ori hyppää jopa 140 cm esteratoja ja kilpailee kouluratsastuksen puolella vaativassa B:ssä. Se on myös saanut melko paljon erilaisia palkintoja näyttelyistä hyvän rakenteensa ansiosta. Sillä on esimerkiksi useampi irtoSERT, KUMA ja JS. Arvonimiä sillä ei vielä ole, mutta vain aika näyttää saako se niitä joskus - hyvät mahdollisuudet ainakin löytyvät tältä estepainotteiselta herralta. Sen säkäkorkeus on 165 cm. Tiedettävästi sillä on vain kaksi jälkeläistä Pinkin ollessa se kovempi kisaaja ja paremmin menestynyt.
164 senttiä korkea FQ Gehorsam Hengst on isänisä. Tämä holstein on menestynyt todella hienosti useissa eri lajeissa ja näyttelyissä. Korkeissa luokissa kisaava ori on kerännyt itselleen sijoituksia koulu-, este ja kenttäratsastuksesta sekä ansainnut yhteensä kymmenen KUMA ja JS palkintoa. Hienon hyppytyylin omaavana se on totta kai estepainotteinen. Ruunikko Hena on luonteeltaan varsin ystävällinen niille ketkä se hyväksyy ystävikseen, mutta on hieman varuillaan tuntemattomien kanssa. Maastossa ja liikenteessä varma herra on saanut kolme jälkeläistä, mutta kaikkien sivut ovat kadonneet taivaan tuuliin.
Roope, tai viralliselta nimeltään My Expedition Contrivance on Pinkin ruunikko isänisänisä, jolta löytyy korkeutta 164 cm. Roope on kovan luokan kisahevonen ja eniten sitä on nähty esteradoilla hyppäämässä huimia 140 cm esteitä. Tästä pystyttekin päättelemään, että puhumme estepainotteisesta holsteinorista. Se on käynyt useissa kymmenissä kisoissa ja kerännyt jonkin verran myös sijoituksia. Roopella on monia luonteenpiirteitä. Se on villikisahevonen, kohtelias herrasmies, ihmisystävällinen ja pompotteleva - kaikki nämä löytyvät tästä yhdestä herrasta. Sen kaksi hienoa jälkeläistä ovat perineet siltä mahtavan hyppytyylin ja hyvät askeleet - unohtamatta tietenkään komeaa ulkonäköä.
Utelias ja persoonallinen Exemplary on Pinkin ihastuttava isänisänemä. Ruunikko neiti on valloittanut kisakentät esteitä painottaen - unohtamatta tietenkään jaloa lajia kouluratsastusta. Se on saavuttanut kaksi sijoitusta esteiden puolelta ja ollut monesti kiinni kärkisijoissa. 163 cm korkea holsteintamma huolehti hyvin kahdesta jälkeläisestään niiden ollessa vielä varsoja. Se olikin monille suuri helpotus.
Isänemä TuuHa's Silver Fire xx on rodultaan englantilainen täysiverinen. 168 cm korkea estepainotteinen tamma on käynyt vain muutamissa estekisoissa ja ei ole siis saanut nimeksikään sijoituksia, tai menestystä siltä osalta - ainakaan toistaiseksi. Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei sillä olisi kykyä, tai kapasiteettia, koska tamma kilpailee esteitä 140 cm luokissa ja taitaa helpon A:n koulukiemurat. Silvillä on kolme toinen toistaan hienompaa ja menestyneenpää jälkikasvun edustajaa. Luonteeltaan kiltti ja luotettava ratsu ei turhaan pelleile, vaan hoitaa hommat nätisti kaikkien iloksi.
Wild Fire xx on kiltti, mutta orimaisen uhmakas isänemänisä. Tämä estepainotteinen 167 cm korkeutta omistava englantilainen täysiverinen ei ole kilpaillut juuri ollenkaan, mutta paikannut sen asian jalostuksen parissa. Rautiaalla Wildellä on viisi jälkeläistä jotka ovat kilpailleet melko vähän ja vaihtelevalla menestyksellä. Orilta löytyy potentiaalia ja ketteryyttä 140 cm esteille ja helppo A tasoiseen koulurataan.
Kimo Silver Shine xx on kiltti ja ihmisystävällinen englantilainen täysiverinen, joka on Pinkin isänemänemä. Shineltä löytyy 168 cm säkää ja kolme jälkeläistä, joiden sivut ovat valitettavasti kadonneet. Tamma on ollut pelkästään siitoskäytössä, joten se ei ole kisannut yhtä ainuttakaan kisaa.

Pinkin kuvankaunis emä T.H. Diotima on varsin hieno suomalainen puoliverinen. Tuttujen kesken Temmaksi kutsuttava neiti on yleis- ja estepainotteinen. Se onkin kerännyt itselleen useita kymmeniä sijoituksia niin este- kuin kouluratsastuksesta - onpa sillä muutamia sijoituksia myös kenttäratsastuksen saralta. Temma on luonteeltaan yleisesti ottaen pirteä ja suunnattoman iloinen. Kisakenttien rautias valopilkku on ansainnut ERJ IV arvonimen, jota tullaan vielä korottamaan. 161 cm:llä tammalla on yhteensä kolme jälkeläistä, jotka ovat perineet siltä upean ulkonäön lisäksi lahjakkuutta etenkin esteradoille - vaikkakin Pink on jälkeläisistä ainoa, joka sitä on myös hyödyntänyt.
Luonteeltaan kiltti ja levollinen Uncello II oli Pinkin emänisä. Mustankimo irlantilainen puoliverinen ei ehkä koskaan ollut kisakenttien kirkkain tähti, tai korkeiden luokkien tykki, mutta sehän ei tehnyt Cellosta yhtään sen vähäpätöisempää kuin kenestäkään muustakaan. Hurmaamisessa se voitti jokaisen tallin asukkaan ja kävijän mennen tullen rauhallisella asenteellaan. Ori nähtiin vain muutamissa kisoissa vaihtelevalla menestyksellä. Korkeutta komistukselta löytyi 162 sentin edestä ja painotukseltaan sen oli este- ja kouluhevonen. Cello sai elämänsä aikana vain yhden varsan, sillä aika jätti tästä herrasta jo 12-vuotiaana. Monet jäivät kaipaamaan tätä upeaa oria.
Pinkin emänisänisä Gentleman I oli näyttävä ja todella upea ori, jonka säkä oli 165 cm. Herra kuoli vuonna 2008 vanhuuteen ja jätti jälkeensä kaksi vähintäänkin yhtä hienoa jälkeläistä. Gentlemanin toinen jälkeläinen oli kimo ruotsinpuoliveriori Biljarman ΙΙ, joka on jo kuollut.
Myös vuonna 2008 vanhuuteen kuollut irlantilainen puoliverinen Daisy III oli Pinkin emänisänemä. Daisy omisti 164 sentin edestä kilttiä luonnetta ja oli todellinen kaunotar ja sydäntensärkijä. Neiti oli estepainotteinen ja hyppäsi jopa 140 cm ratoja melko hyvällä menestyksellä. Suvunjatkajia tämä tamma saattoi maailmaan yhden Cellon lisäksi. Daisy IV on tummanruunikko ja palkittu YLA3 arvonimellä.
Irlanninpuoliveritamma Silanor II ”Silja” hoitaa emänemän tehtäviä. Suvun tammamamma omistaa upean rakenteen ja kimon värityksen lisäksi myös rauhallisen ja ihmisystävällisen luonteen - pientä kujeilua unohtamatta. Esteet ovat Siljan intohimo ja pari pystiäkin on se saanut kotiin viemisiksi. Kyllähän se kouluratsastuskin luonnistuu siinä sivussa, mutta painotus on kyllä erittäin selvästi esteillä. Säkää tamma omistaa 161 cm edestä. Siljalla on kaksi hienoa jälkeläistä, joita se huomioi aina niiden ollessa varsoja. Mikään turha tamma neitonen ei ole koskaan ollut, vaan siitä ja sen taidoista on ollut aina enemmän, tai vähemmän apua ja hyötyä.
Emänemänisän osaa esittävä Here I Gome on jo edesmennyt irlanninpuoliveriori. Tämä esteratojen valloittaja oli 163 cm korkea tummanruunikko, joka oli varsin yhteistyöhaluinen ja tunnollinen taituri. Here kuoli vanhuuteen laitumella ollessaan kunnioitettavassa 20 vuoden iässä. Heresta jäi muistuttamaan kaksi hienoa puoliveristä, Silanor II ja Daisy IV.
Shamrock oli Pinkin emänemänemä. Tämä irlanninpuoliveritamma sai ähkyn laitumella viimeisinä laidun päivinään ja ehti kuolla ennen kuin se tuotiin sisään. Hana oli kuollessaan hieman yli 20-vuotias ja sai elämänsä aikana kolme jälkeläistä, jotka ovat menestyneet melko hyvin kisakentillä. Hanaakin nähtiin jonkin verran kisoissa, mutta mainetta eikä sen enempää kunniaakaan tamma ei saavuttanut.
Sukuselvitys © Rosalie H., kiitos!

Kilpailukalenteri

Pvm	Paikka	Laji	Luokka	Sijoitus
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000
00.00.0000	Paikka	ERJ	000cm	0./000

Jälkeläiset

Nimi	Syntymäaika	Isä	Omistaja
o. / t. Varsa	00.00.0000	Ori	Nimi
o. / t. Varsa	00.00.0000	Ori	Nimi
o. / t. Varsa	00.00.0000	Ori	Nimi
o. / t. Varsa	00.00.0000	Ori	Nimi
o. / t. Varsa	00.00.0000	Ori	Nimi

Päiväkirjamerkinnät

01.03.2010, Koulutreeniä
Tänään päätin palauttaa Pinkin takaisin maan pinnalle. Se on ollut jo melkein viikon aivan mahdoton, melkeimpä koko ajan pelkästään temppuillut ja vikuroinut. Ainoa, mikä on sujunut, oli estevalmennuksemme kolme päivää sitten. Niimpä päätin tänään ratsastaa tamman oikein kunnolla läpi. Hain sen tarhasta ja talutin hoitokarsinaan. Harjailin sitä pitkään ja hartaasti oikein kunnolla. Pink seisoi kiltisti paikoillaan ja pökki minua välillä kuin sanoakseen "joko mennään". Juttelin tammalle niitä näitä ja hoidin sitä huolellisesti. Loppujen lopuksi heitin sille varusteet päälle ja talutin sen maneesiin. Aloitin pitkillä alkukäynneillä pitkin ohjin. Kuitenkin heti ohjat kootessani Pink alkoi heittelemään päätään, jäykistyi ja kulki töpöttäen. Rauhoittelin tammaa. Tein voltteja, kiemurauria, pysähdyksiä ja peruutuksia. Pyrin ratsastamaan sisäpohjetta kunnolla läpi, mutta tamma vastusti pohjetta ja muitakin apuja koko ajan. Tein käyntityöskentelyä pitkän aikaa, mutta vihdoin tamma alkoi hiukan rentoutumaan ja kuuntelemaan minua. Nostin ravin ja jatkoin työskentelyä ravissa. Tein runsaasti voltteja, suunanvaihtoja, kiemurauria ja siirtymisiä. Pidin tamman koko ajan työntouhussa, en antanut sen keskittyä yhtään mihinkään muuhun kuin minuun. Pikkuhiljaa Pink alkoi kuuntelemaan apujani ja pääsin ratsastamaan sisäpohjetta kohti ulko-ohjaa. Kohta Pink kulkikin hienossa peräänannossa. Pyrin kuitenkin saamaan vielä hiukan lisää takajalkoja alle ja kohta tamma kulkikin ihan siedettävässä muodossa. Jatkoin ravissa. Otin mukaan etuosakäännökset, pohkeenväistöt sekä avo- ja sulkutaivutukset. Pink alkoi hikoamaan ja sen suusta valui vaahtoa. Kehuin tammaa aika ajoin mutta pidin sen tiukasti aisoissa, jostain kumman syystä minulla oli koko ajan olo, että tamma yrittää etsiä tilaisuutta löysäillä ja temppuilla. Kun käännökset, väistöt ja taivutukset alkoivat sujua molempiin suuntiin, annoin tammalle (ja itselleni) pienen tauon käynnissä pitkin ohjin. Kohta kokosin kuitenkin ohjat ja jatkoin. Hetken ravityöskentelyn jälkeen ja kunnon kokoamisen jälkeen nostin laukan pääty-ympyrällä. Pink pukitteli ja alkoi steppailemaan, vastusti niin ulko- kuin sisäpohjettakin. Kokosin tammaa kunnolla, ajoin sitä eteenpäin ja tein puolipidätteitä. Loppujen lopuksi tamma alkoi jälleen toimia ja pääsin aloittamaan laukanvaihdot. Harjoittelin laukanvaihtoja ensin kahdeksikolla. Homma alkoi pian sujumaan joten siirryin harjoittelemaan vaihtoja uralle joka toisella askeleella. Se tuotti hiukan vaikeuksia, mutta pian alkoi sujua. Harjoittelin vielä pohkeenväistöä sekä avo- ja sulkutaivutuksia laukassa ennenkuin aloitin loppuverryttelyn. Loppuverryttelyssä Pink oli ihanan rento ja kuulianen. Se ei enää yrittänyt vikuroida eikä ollut allani kuin koska vain räjähtävä aikapommi. Hienoa!

09.02.2010, Kuulumisia & maastoilua
Pian alkaa Pinkin kisakausi. Se on lisätty kilpailutettavien listaan ja sitä ollaan kovaa vauhtia treenattu. Tamma on oppinut erittäin hyvin ja uskon, että pian aloituksen jälkeen pääsemme starttaamaan isommissakin luokissa! Tällä hetkellä kaikilla hevosillamme on kilpailutauko ja Pink aloittaa kisaamisensa nyt samalla muiden hevosten palattua kisatauolta. Vielä pitää ennen sitä käydä pari kertaa valmennuksessa ja kohottaa hiukan kuntoa. Mutta on kyllä tämä meidän Pink hieno tamma, se on saanut jo kaksi irtoSERTiäkin näyttelyistä! Tänään päätin kuitenkin pitää Pinkin kanssa hiukan rauhallisemman päivän ja lähdimme virkistäytymään maastoon. Kuten emänsäkin, Pink on aina intoa piukeana ja niin nytkin. Annoin tamman reippailla omaa tahtiaan alkumatkan, mutta sitten aloin rauhoittelemaan sitä. Päätin mennä pitkän reissun ja käännyimme lyhyimmälle "vaellus" polulle. Tämä maastoreissu kesti meiltä tällä kertaa kaksi tuntia. Kävelimme suurimman osan matkasta ja ihailimme maisemia, mutta reippaita ravi- ja laukkapätkiäkin mahtui mukaan. Tällainen maastoilu teki ainakin minulle hyvää -ja varmasti Pinkillekin ja sen kilpailuun valmistautuville lihaksille. ;) Illalla tamma sai minulta rakkaudenpuuskassani hiukan ylimääräisiä namupalojakin!

10.10.2009, Kuulumisia
Pinkin kanssa ollaan koulutuksessa erittäin hyvin edistytty! Ollaan tytön kanssa opeteltu riimuun ja harjaamiseen, tammahan alkaa nauttia puuhailusta minun kanssani! Talutuskin alkaa sujua hienosti, tamma repii jo paljon vähemmän joka suuntaan. Lenkit olen kuitenkin pitänyt maksimissaa 10 minuutin pituisina, jotta vauva ei heti kyllästyisi! Tänään talutuslenkin jälkeen suihkuttelin tamman jalkoja ruumiinlämpöisellä vedellä. Pink pelkäsi aluksi ihan kamalasti ja hyppi ja loikki ympäriinsä. Lopulta se rauhoittui ja seisoi täristen ja ympärilleen pälyillen paikallaan. Lopetin heti siihen, jotta tästäkin jäisi päällimäiseksi hyvä kuva. Huomenna Pink lähtee Koulutuskeskus Kärpäseen koulutettavaksi. Siellä sille opetetaan ensin perusasiat ja sen jälkeen ratsastuksen salat, joten tamma tulee viettämään siellä kauan aikaa. Aion kuitenkin kerta viikkoon käydä vierailemassa koulutuskeskuksessa (onhan siellä myös muita hevosiani koulutettavana), jotta pysyisin koulutuksen tasalla ja jotta Pink ei ihan unohtaisi minua.

Valmennukset

27.02.2010, estevalmennus, valmentaja: Elves Showjumpers
Juttelin alussa Jennan kanssa, ja totesimme, että Pinkin kanssa on syytä aloittaa hieman reippaammalla verryttelyllä. Ilmeisesti kuljetusmatkassa oli ollut jotain hämminkiä, neiti kun ei oikein trailereista piittaa. No joka tapauksessa, alkuverryttely sujui reippaammassakin tahdissa hyvin ja Pinkki vaikutti melko rennolta ja kuuliaiselta. Jenna itse oli ehkä hieman jännittynyt eikä jalat meinannut oikein pysyä oikealla paikalla. Monen toiston jälkeen tilanne kuitenkin parantui.
Jo verryttelyssä otimme mukaan laukkapuomit, jotka olivat sijoitettu ympyrälle. Näissä olikin nuorelle neidille hieman ihmeteltävää. Alkuun laukka ei meinannut säilyä puomeilla, mutta Jennan tiiviin istunnan ansiosta laukka saatiin jatkumaan heti, kun se oli tippunut. Puomit olivat selkeästi hyvää treeniä vielä hieman "vauvalle". Tätä kannattaa harjoitella kotona! Kyseisellä harjoituksella pystyy ylläpitämään niin hevosen kuin ratsastajan tasapainoa ja laukkatyöskentelyä.

Tarkoituksennamme oli tänään harjoitella suoria teitä sarjatehtävien avulla, ja sen jälkeen hypätä pitkää ja teknistä rataa. Luulen kuitenkin, että Pinkille saattaa riittää hieman lyhyempi rata ja vähemmän harjoituksia, ettei väsymys rupea painamaan jolloin virheitä syntyy enemmän.

Ensimmäinen esteharjoitus oli kuuden esteen jumppasarja, jossa esteet olivat reilun metrin korkuisia. Pink suoritti tehtävän hyvin, takajalkojen liike oli nopea ja tamma ei epäröinyt ollenkaan hypätä esteitä eteenpäin. Sanoisin melko kehittyneeksi nuoreksi, jossa todellakin on kapasiteettia ylöspäin.
Jennalta tuli harjoituksen aikana muutama tasapainovirhe, ja suosittelisinkin kotiin harjoiteltavaksi tasapainoa esimerkiksi jumppapallon avulla, vaikka hölmöltä varmaan kuulostaakin.
Otimme toistoja jumppasarjalla vain muutaman, jotta neiti pysyisi virkeänä rataan asti.

Siirryimme harjoittelemaan kahta peräkkäistä innaria joiden välissä oli yhden laukka-askeleen väli. Yksi esteistä oli trippeli ja kolme muuta oksereita. Aluksi estekorkeus oli hieman yli metrin, ja trippeli oli kaikista korkein este.
Pink vaikutti alku sarjan ajan hyvin luottavaiselta ja meni helposti eteenpäin, mutta trippelillä tuli jonkin vastaan ja hypystä tuli väkinnäinen. Luultavasti trippeli oli niin korkea ja leveä, eikä tyttö varmaan aikaisemmin ollut hypännyt sen kokoista estettä. Vaikka hyppy olikin väkinnäinen, ylititte esteen turvallisesti ja kehuit hyvin Pinkkiä esteen jälkeen.
Päätin rakentaa yhden yksittäisen trippelin viereen, jotta voisimme hypätä sillä muutaman hypyn ja kartoittaa hieman kokemusta. Pink lähtestyi estettä taas erittäin luottavaisesti, ja hyppäsi esteen hyvällä tekniikalla mutta arvioiden korkeuden hieman liian matalaksi jolloin viimeinen puomi tippui. Toistaessamme harjoituksen Pink korjasi virheensä hyvin, ja nosti jalat oikein kunnolla ylös ja ylitti trippelin erinomaisesti!

Olimme tehneet harjoituksia hieman vähemmän teidän kanssa kuin muiden kanssa, sillä Pink on vielä nuori hevonen ja vaatii paljon positiivisia kokemuksia hyppäämisestä. Radan hyppääminen oli kuitenkin vielä vuorossa, jaksamisen mukaan kuitenkin edetään se loppuun.
Aloititte radan hyvin, ja kolmoissarjan jälkeinen kaarros sujui erinoimaisesti eikä tahti tippunut ollenkaan. Radan vaikein osuus oli nopeat käännökset, ja suoriuduitte niistä hyvin, tempo kuitenkin hidastui reilusti kaarien myötä. Jenna sai kuitenkin lisättyä tempoa jo ennen sarjaa, ja olittekin täydessä vauhdissa viimeisellä linjalla. Radan viimeinen este oli trippeli, ja odottelinkin sitä hieman jännityksellä, mutta ylititte sen upeasti!

Näin valmennuksen jälkeen voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen Jennan työpanokseen ja Pink suoriutui erinomaisesti. Voimia sillä riitti aivan loppuun asti, ja tehtävistä tamma suoriutui ehkä jopa paremmin kuin moni muu jotka tässä samaisessa valmennuksessa oli.
Uskoisin, että teistä kuullaan vielä, minä ainakin haluan kuulla!